Näkökulma: Trumpin voitto huolettaa enemmän kuin valtiojohtajat myöntävät – On aika kantaa vastuuta
Monen suomalaisen ja eurooppalaisen mieliin levisi keskiviikkona syvä huoli, kun Donald Trumpin uudelleenvalinta Yhdysvaltain presidentiksi alkoi varmistua.
Ilmassa ei ollut enää samaa yllätyksellisyyttä kuin vuonna 2016. Tunnelmaa leimasivat silti edelleen järkytys ja huoli, sillä maailma keikkuu jo valmiiksi kuin veitsen terällä.
Miten käy Ukrainan sodan? Entä Euroopan turvallisuuden? Mikä on Naton tulevaisuus? Mitä seuraa, jos tulee kauppasota? Miten käy demokratian?
Kysymyksiä on monia, vastauksia paljon vähemmän.
Trumpin puheet presidentinvaalien kampanjoinnin aikana ovat olleet sitä räyhäkkää uhoa, mitä häneltä on totuttu kuulemaan. Oikeastaan niistä on ollut viimeisinkin sokka irti.
On ihan aiheellista huolestua, kun supervallan tuleva johtaja fantasioi muun muassa sotilaallisen voiman käyttämisellä sisäisiä vihollisiaan vastaan.
Silti Amerikka halusi hänestä presidentin.
Suomen valtiojohdon kommentit Yhdysvaltain presidentinvaaleista ovat olleet vaalihässäkän keskellä kuitenkin korostetun rauhoittelevia. Erityisen paljon niissä on painotettu keskinäisiä hyviä suhteita ja jatkuvuutta.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) alleviivasi medialle, ettei hän olisi vaalituloksesta hirveän huolissaan.
– Nyt kun olemme liittyneet Naton jäseniksi, olemme samassa liittokunnassa ja kun meillä on DCA-sopimus, jota koko ajan rakennetaan syvemmäksi, niin uskon, että meidän kahdenvälinen suhteemme ei paljonkaan muutu, Orpo sanoi toimittajille eduskunnassa.
Liittolaisuuden teemaa korosti myös presidentti Alexander Stubb onnitellessaan Trumpia.
Stubb sanoi odottavansa tiivistä yhteistyötä Trumpin ja hänen hallintonsa kanssa nykyajan suurten haasteiden parissa. Stubb painotti, että Suomi ja Yhdysvallat ovat läheisiä liittolaisia monella saralla, kuten turvallisuudessa, teknologiassa ja taloudessa.
– Ei kannata nostaa käsiä pystyyn, rohkaisi puolestaan keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen, joka seurasi kiihkeää vaalipäivää Los Angelesissa Kaliforniassa.
Mitäpä muutakaan Suomi voisi tehdä. Kirvestä ei ole järkevää heittää kaivoon, vaikka uhat ja epävarmuudet jylläävät päälle.
Pikkuruisen maan ei auta kuin jatkaa yhteistyötä, sillä puolensa Suomi on moninapaistuvassa globaalissa kentässä valinnut.
Suomessa vannotaan pragmaattisuuden, rakentavan vaikuttamistyön, keksinäisen yhteyden ja kahdenvälisten sopimusten nimeen. Yhteyttä on pidetty jo etukäteen myös Trumpin republikaanileiriin.
Paljon lasketaan sen varaan, että Trumpin viime kaudellakin yhteys Suomen ja Yhdysvaltojen välillä säilyi. Myös siihen turvaudutaan, että silloinkaan Trumpin uhoavat puheet eivät aina vastanneet käytännön tekoja.
Epävarmoihin aikoihin Suomi on varautunut myös suhteiden vahvistamisella muihin liittolaisiinsa. Edessä näyttäisi olevan tie, jossa Eurooppa joutuu kantamaan enemmän vastuuta Ukrainasta ja omasta turvallisuudestaan.
– Euroopan maille tulee painetta nostaa puolustusmenoja, Stubb painotti alkuillasta pitämässään tiedotustilaisuudessa.
Tuudittautumisen tunteeseen ei silti ole varaa.
Europarlamentaarikko Li Andersson (vas.) muistutti keskiviikkona, ettei Trumpin vaarallisuutta sovi unohtaa, vaikka kuin kansa olisi puhunut ja ovi Valkoiseen taloon auennut.
Andersson painotti, että Trump on autoritäärinen, demokraattisia instituutioita halventava ja kansainvälisille sitoumuksille kintaalla viittaava presidentti, jonka pelätään hiovan rauhan Ukrainaan ilman Ukrainan kuuntelemista.
– Emme voi luisua syvemmälle kasvavan epävakauden aikaan, Andersson summasi.
Totta sekin. Trumpin toisen kauden kynnyksellä maailmaa odottaa uhkaavilla ja erittäin huolestuttavilla puheilla ryyditetty suuri epävarmuus.
Valkoiseen taloon astelee tammikuussa mies, joka on ensimmäistä kauttaan kokeneempi ja itsevarmempi, mutta myös häikäilemättömämpi. Ensimmäisen kauden kaltaisia pidäkkeitä hänellä ei enää ole.
Tuulisiin ja arvaamattomiin aikoihin on syytä varautua kaikkien. Oma lukunsa on se, mitä kehityskulkuja tämä kaikki avaa pitkällä aikavälillä.
– Kannattaa nyt kuitenkin lähteä siitä, että tästäkin selvitään, sanoi Antti Kaikkonen.
Mitä muutakaan voimme?