Lukijalta: Jäätyvä helvetti – Remes kirjoitti varoituksen, joka toteutuu silmiemme edessä
“Sivilisaatio on vain kolmen lämpimän aterian päässä kaaoksesta.” — brittihistorioitsija Oswald Spengler
Lähes kymmenisen vuotta sitten ostamani Ilkka Remeksen romaani Jäätyvä helvetti herätteli vahvoja tunteita. Se oli jännittävä mutta samalla pelottava tarina siitä, mitä tapahtuu, kun yhteiskunnan peruspilarit romahtavat.
Nyt, kun uutisissa puhutaan kyberuhista, sähkökatkoista, ilmatilaloukkauksista, drooniuhkista tärkeiden infrojen yllä ja varautumisesta, huomaan ajattelevani, kuinka kaukonäköinen Remes olikaan.
Kirjassa Suomi joutuu keskelle kriisiä, jossa energiahyökkäys pysäyttää koko maan. Sähköt katkeavat, tietoliikenneverkot kaatuvat, kaupat ja pankit sulkeutuvat ja kylmyys valtaa kodit. Se, mikä eilen tuntui fiktiolta, kuulostaa tänään pelottavan mahdolliselta.
Remes kirjoitti romaanin jo ennen kuin puhuttiin hybridiuhista tai energiaturvallisuudesta nykyisessä mittakaavassa. Hän näki, että moderni yhteiskunta on hauras – ja että sen todellinen heikkous ei ole tekninen, vaan inhimillinen. Kun sähkö loppuu ja luottamus katoaa, yhteiskunta horjuu hetkessä.
Remeksen viesti on selvä: turvallisuus ei ole viranomaisten yksinoikeus, vaan meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Kriisissä ei auta odottaa apua muualta, vaan silloin mitataan yhteisön kyky pitää huolta toisistaan.
Tämä on sanoma, joka koskee myös meitä kaikkia ja etenkin meitä kotikaupungissani Äänekoskella. Olemme teollisuuskaupunki, jossa energia, infra ja logistiikka ovat arjen selkäranka. Samalla olemme riippuvaisia monista järjestelmistä, jotka voivat häiriintyä.
Siksi meidän on syytä kysyä: kuinka hyvin olemme varautuneet – niin kotona, kouluissa, työpaikoilla kuin kaupungin tasolla?
Tiedämmekö, mitä tehdä pitkittyneen sähkökatkon aikana? Onko meillä kotona ruokaa ja vettä muutamaksi päiväksi? Ja ennen kaikkea – tunnemmeko toisemme niin, että apu ja tieto kulkevat, jos järjestelmät eivät toimi?
Meillä on pienissä kunnissa ja esimerkiksi kotikunnassani Äänekoskella paljon vahvuuksia: yhteisöllisyyttä, talkoohenkeä ja rohkeutta tarttua toimeen. Ne ovat juuri niitä arvoja, jotka kriisissä ratkaisevat.
Luottamus naapuriin, ystävällinen sana kaupan kassalla ja valmius auttaa heikompaa voivat olla tärkeämpiä kuin mikään varavoimala.
Samalla on tärkeää, että myös kunnat ja sen eri toimijat jatkavat varautumisen kehittämistä.
Pelastustoimi, sosiaalipalvelut, koulut ja yritykset ovat osa samaa turvaverkkoa.
Keskustelua turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta on syytä käydä avoimesti – ei pelon, vaan viisauden kautta. Ei kuitenkaan sinisilmäisesti kaikkeen luottaen.
Remes kirjoitti tarinan, mutta todellisuuden kirjoitamme me itse. Jäätyvä helvetti muistuttaa, että vahva yhteiskunta ei rakennu vain teknologian tai infrastruktuurin varaan – se rakentuu ihmisten välisestä luottamuksesta ja halusta kantaa vastuuta toisistaan.
Turvallisuus ei synny sattumalta. Se syntyy siitä, että pidämme toisistamme huolta – myös tänään, ei vasta kriisin tullen.
Leila Lindell
maakuntaneuvos, alue- ja kunnanvaltuuston jäsen
Äänekoski
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/