Eroon lapsiperheköyhyydestä
Syksy on laittanut lapsiperheiden asioihin vauhtia ja osoittanut poliittista tahdonvoimaa.
Hallitus on lähettänyt perhevapaauudistuksen eduskuntaan, toimintaohjelma kiusaamisen ehkäisemiseksi tuli valmiiksi, valtiovarainministeri Annika Saarikko lanseerasi Lapsibudjetoinnin valtion budjettiin ja Lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma lähti lausuntokierrokselle.
Myös ilmiöiden tarkkarajaisella hahmottamisella on merkitystä. Käynnistin kaksi vuotta sitten kokoavan selvitystyön lapsiperheköyhyyden poistamiseksi yhdessä kuuden asiantuntijan kanssa. Luovutimme selvityksen kolme viikkoa sitten valtiovarainministeri Annika Saarikolle.
Vaikka moni asia on hyvin ja paljon on jo tehty, niin loikkia parempaan edelleen tarvitaan. Köyhissä kodeissa asuvien lasten määrä on kasvanut, vaikka hyvinvointi Suomessa on muuten lisääntynyt. Perusturvan varasta pois pääseminen on hidastunut ja köyhyys on periytyvää.
Miten maailman onnellisimmassa maassa voi olla lasten köyhyyttä?
Lapsiperheköyhyys kuuluu niihin kasvaviin haasteisiin, johon ei voida puuttua vain rahaa lisäämällä. Siihen tulee puuttua interventioina useissa eri paikoissa ja myös toimintakulttuuria uudistamalla. Ennenkaikkea siihen puututaan tahdonvoimalla.
Tutkimusten mukaan varhainen tuki on tehokkain keino köyhyyteen puuttumiseen. Ilmiöön tulee puuttua jo ennen lapsen syntymää.
Selvitysryhmä esittääkin neuvoloiden päivittämistä niin, että perheiden taloudellinen tilanne otetaan puheeksi jokaisen perheen kohdalla ja vanhemmat ohjataan tarvittaessa tuen piiriin.
Aikaa ja rauhaa perheiden ja lapsen kohtaamiseen tulee olla riittävästi, jotta ammattilaiset voivat tehdä työnsä kokonaisvaltaisesti ja ottaa asioita puheeksi. Esimerkiksi päihde-, mielenterveys-, rahapeli- ja lähisuhdeväkivaltaa kokevien tilanteeseen voidaan puuttua ottamalla asioita puheeksi ajoissa.
Lapsiperheköyhyys nousee esiin muun muassa nuorten syrjäytymisen, koulupudokkuuden ja sairastavuuden taustalla. Myös köyhyyden suhde kiusaamiseen yllättää.
Kolme neljästä vähävaraisten perheiden lapsista kertoo joutuneensa kiusatuksi alakoulussa. Köyhyyteen puuttumalla puututaan myös muihin ilmiöihin. Kinkkisillä ongelmilla on tapana kietoutua toisiinsa.
Meidän on puututtava koulupudokkuuteen. Köyhien lapsiperheiden huoltajista reilulla neljänneksellä ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta.
Lähden siitä, että uusien ammattinimikkeiden sijaan meidän tulee huolehtia, että tekijöitä on riittävästi ja tuki tavoittaa. Tällä saralla hallitus on tehnyt töitä ja satsannut myös euroja.
On surkeaa myöntää, että työ ei ole aina polku ulos köyhyydestä. Kaksi kolmesta köyhien lapsiperheiden huoltajista käy itseasiassa töissä.
Köyhien lapsiperheiden huoltajat ovat useammin pätkätöissä sekä osa-aikaisissa ja matalapalkkaisissa töissä, jolloin ansiot vuositasolla eivät riitä. Köyhyys työssäkäynnistä huolimatta on Suomessa nimenomaan lapsiperheitä koskeva ilmiö.
Järkyttävää oli myös havaita, että esimerkiksi erityislapsen vanhemmuus voi edelleen 2020-luvun Suomessa estää vanhemman työnteon täysin. Perheen vanhempien jaksamisen tukeminen on keskeistä arjessa pärjäämisen kannalta. Perhemyönteisyyttä on vahvistettava myös työelämässä.
Lapsiperheköyhyyden ratkaisut edellyttävät erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten erityiskohtelua. Tällaisia ovat muun muassa vuoroasuvat lapset ja maahanmuuttajaperheet. Eroperheiden tilanteet eivät liity vain palkkaan vaan myös järjestelmän kankeuteen ja lapsen tarpeiden tuplakustannuksiin.
Jatkossa lapsilisä tulisi voida jakaa vanhempien kesken, asumistukijärjestelmää tulisi kehittää niin, että vuoroasuvat lapset otetaan huomioon myös etävanhemman asumistuessa, ja esimerkiksi oikeus koulukuljetukseen tulisi saada lapsen molemmista kodeista. Jätin tästä eduskuntaan vastikään myös kirjallisen kysymyksen.
Myös opiskelijoiden osuus köyhien huoltajien joukossa on noussut opintotuen lainapainotteisuuden myötä, vaikka keskustan ajama opintotuen huoltajakorotus onkin tasannut tilannetta. Opiskelukulttuuria voimme parantaa harjoittelukäytänteitä, etäopintoja ja tenttioikeuksien joustoja kehittämällä.
Aikuisen naisen ikään ehtinyt Lapsen oikeuksien sopimus määrittelee, että lapsen etu on aina ensisijaista ihmisten oikeuksia ja päätöksiä punnitessa.
On selvää, että lasten hyvä elämä on pidettävä päällimmäisenä mielessä kun viemme monella saralla menestyvää Suomea eteenpäin.