Eurooppa maailmanpolitiikan ristiaallokossa
Brysselin arki on pyhien jälkeen käynnistynyt vauhdilla ja katse kääntyy alkavan vuoden tuleviin koitoksiin. Vuosi 2025 pitää sisällään isoja politiikan uudistuksia ja ulkopolitiikan käänteitä.
Jo viikon päästä siirrymme Donald Trumpin toisen presidenttikauden myötä uuteen arveluttavaan aikakauteen. Hän on uhannut muutoksilla, joista Eurooppaan vaikuttaisivat suhtautuminen Ukrainan tukemiseen.
Suhteellisesti vähän, mutta määrällisesti paljon Ukrainaa tukevan Yhdysvaltojen tuen loppuminen pakottaisi presidentti Volodymyr Zeleskyin rauhanpöytään ja kenties merkittäviin alueluovutuksiin.
Euroopan maiden puolustusinvestoinnit ovat edenneet hitaasti, eikä jo valmiiksi tiukoilla olevalle Ukrainalle tahdo löytyä riittävästi sotatarviketta tai uusia tukipaketteja. Venäjän presidentin Vladimir Putinin seuraavia siirtoja voi vain arvailla.
Trumpin ulostulot hämmentävät geopoliittista vakautta muuallakin, kuten puheet Grönlannin valtaamisesta jopa sotilaallisin keinoin. Tuleva Trumpin nelivuotinen kausi edellyttääkin Euroopan unionilta aiempaa yhtenäisempää ja vakaampaa suhtautumista.
Vuoden 2025 EU:n puheenjohtajamaat ovat juuri aloittanut Puola sekä heinäkuussa vaihtuva Tanska.
Pohjoismaana Tanskan soisi ottavan Trumpin puheet vakavasti ja korostavan kaudellaan myös Pohjolan turvallisuutta ja vakautta. Grönlannin lisäksi myös arktinen alue sekä Itämeren alue, Ahvenanmaa mukaan lukien, ovat nousemassa kriittisiksi alueiksi turvallisuuden kannalta.
EU:n seuraavan seitsenvuotisen budjetin vuodesta 2028 eteenpäin rahoittamisen vääntö alkaa myös tänä vuonna, kenties jo kesäkuussa. Budjetista suurimman siivun saava maatalouspolitiikka joutuu oletettavasti seuraavalla ohjelmakaudella uuden eteen.
EU:lle on syntynyt uusia rahoitustarpeita puolustusinvestoinneista lähtien, mutta uusia tuloja ei ole näköpiirissä. Maatalouspolitiikkaa uudistettaessa on hyvä keskittyä korjaamaan myös ruokaketjun epätasapainoa sekä huoltovarmuuden nimissä turvattava maatalouden jatkumisen edellytykset kannattavuudenkin kannalta.
Kesälle odotetaankin komission pohjaesitystä seuraavasta yhteisen maatalouspolitiikan eli CAP:n ohjelmakaudesta, jonka on määrä alkaa vuonna 2027.
Sitä ennen saadaan vielä komission lupaama maatalouden ja ruoan visiopaperi. Paperi antaa osviittaa siitä, miten komissio haluaisi eurooppalaista ruoantuotantoa muovata.
Oman mausteensa tuo EU:n ja Mercosur-maiden neuvottelema vapaakauppasopimus, joka on yleiselle kilpailukyvyllemme tärkeä, mutta vaikuttaa väistämättä eurooppalaiseen alkutuotantoon.
Asia ei ole yksioikoinen, sillä kilpailukyvyn näkökulmasta EU-alueen talous on pakko saada nousuun, mutta eteläamerikkalaisten halpojen maataloustuotteiden vyöry kauppoihimme voi olla omalle tuotannollemme myrkkyä.
Tästäkin tullaan varmasti vääntämään pitkään. Vastustavia jäsenmaita on useita, eikä Euroopan komissiolta ole saatu selkeitä vastauksia sopimuksen todellisista vaikutuksista.
EU:n sisällä mielenkiinto kääntynee pian Saksaan ja helmikuun 23. päivä järjestettäviin parlamenttivaaleihin.
Istuvan liittokanslerin Olaf Scholzin demareiden odotetaan häviävän vaalit, ja ilmassa on huolestuneita arvailuja siitä, kuinka suureksi äärioikeistolainen AfD-puolue voi kasvaa. Lusikkansa soppaan on työntänyt myös äärioikeiston nousua lietsova Trumpin lempimiljardööri Elon Musk.
Hämmennyksestä huolimatta voittajaksi povataan jälleen pääoppositiopuolue kristillisdemokraatteja. Olisi tärkeää, ettei poliittinen epävarmuus jatkuisi Saksassa kovin pitkään. Muutokset EU:n uudella parlamenttikaudella, Ukrainan rintamalla sekä Yhdysvaltojen johdossa ja hallinnossa edellyttävät, että Euroopasta löytyy vahvaa johtajuutta. Se rooli on aiemmin langennut suurimmalle jäsenmaalle ja talousveturi Saksalle.
Vaikka vuoden aikana tulee varmasti myös hyviä uutisia, onnistumisia sekä panostuksia vakauteen, on meidän myös siedettävä jonkin verran ristiaallokkoa ja veneenkeikuttajia.