Kymmenen natsijohtajaa joutui hirteen tasan 80 vuotta sitten – nämä olivat kunkin viimeiset sanat
Lokakuussa 1946 Nürnbergin pääoikeudenkäynti saatiin päätökseen. Kansallissosialistisen eli natsi-Saksan korkeimmista johtajista 12 sai kuolemantuomion syyllisinä toiseen maailmansotaan, sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
Tänään perjantaina tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta. Kymmenen natsijohtajaa joutui hirsipuuhun Nürnbergin vankilan liikuntasalissa.
Hirttoja oli seuraamassa useita todistajia. Hirtettyjen viimeiset sanatkin saatiin siis hyvin otettua muistiin.
Kuolemaantuomituista kahden onnistui välttää hirsipuu. Martin Bormann oli tuomittu poissaolevana, ja vasta myöhemmin selvisi, että hän oli kuollut pakomatkansa alkumetreillä sodan ollessa vielä käynnissä toukokuussa 1945.
Hermann Göring oli onnistunut saamaan selliinsä syanidikapselin, jolla hän riisti henkensä päivää ennen kuin olisi joutunut hirteen.
Kummankaan viimeisiä sanoja ei tiedetä.
Suomenmaa kertoi kuolemaantuomituista natsijohtajista tarkemmin artikkelissaan eilen torstaina.
Tämä artikkeli kertoo kymmenen hirttolavalle joutuneen natsi-Saksan johtajan viimeiset sanat vapaasti suomennettuna.
Ristiriita monien kauniiden ja ylevien viimeisten sanojen ja aiempien tekojen välillä on tietenkin ilmeinen, mutta kertonee ihmisen halusta tulla muistetuksi edes jotenkuten parhain päin.
Ensimmäisenä hirtettiin ulkoministeri Joachim von Ribbentrop kello 1.30 yöllä (kuolinaika). Hän osoitti sanansa sekä Saksalle että maailmalle.
”Jumala siunatkoon Saksaa. Olkoon luoja sielulleni armollinen. Viimeinen toiveeni on, että Saksasta tulee jälleen yhtenäinen ja, rauhan tähden, idän ja lännen välille saadaan yhteisymmärrys. Toivon rauhaa maailmaan.”
Kello 1.44 viimeisen henkäyksensä veti sotamarsalkka Wilhelm Keitel. Keitel halusi korostaa vastuutaan ja velvollisuuksiaan sotilasjohtajana.
”Vetoan Jumalaan Kaikkivaltiaaseen, jotta hän olisi armollinen Saksan kansalle. Yli kaksi miljoonaa saksalaista sotilasta kuoli isänmaansa vuoksi minun komennossani. Seuraan nyt poikiani. Kaikki Saksalle!”
Turvallisuusjohtaja Ernst Kaltenbrunnerin vuoro oli kello. 1.52.
”Olen rakastanut Saksan kansaa ja isänmaatani lämpimästi. Tein velvollisuuteni kansani lakien mukaan, ja olen pahoillani, että kansaani johtivat miehet, jotka eivät olleet sotilaita, ja että rikoksia tehtiin, joista en ollut tietoinen. Onnea matkaan, Saksa.”
Natsifilosofi, puoluelehden päätoimittaja ja valloitettujen itäalueiden valtakunnankomissaari Alfred Rosenberg sanoi vain ”ei”, kun häneltä kysyttiin, olisiko hänellä viimeisiä sanoja. Hän kuoli kello 1.59.
Kello 2.08 seurasi Puolan kenraalikuvernööri, puoluejuristi Hans Frank.
”Olen kiitollinen vankeusaikana saamastani hyvästä kohtelusta ja pyydän Jumalaa armossaan ottamaan minut luokseen.”
Sisäministeri Wilhelm Frick julisti kansallismielisyyttään. Hänet hirtettiin kello 2.20.
”Kauan eläköön ikuinen Saksa!”
Juutalaisvihaa levittäneen Der Stürmer -lehden päätoimittaja Julius Streicherin tarkkaa kuolinaikaa ei jätetty kirjoihin, mutta se oli luultavimmin suunnilleen puoli kolmelta.
Streicher sai mutistua ennen tukehtumistaan rakkaudentunnustuksen ”Adele, rakas vaimoni”, mutta tätä ennen hän huusi ja julisti kuin humalaisten SA-miesten kansankokouksessa.
Streicher huusi Hitler-tervehdyksen, kun häneltä tiedusteltiin muodollisesti nimeä ennen kuin hirttoköysi asetettiin hänen kaulaansa. Uuteen tiedusteluun hän vastasi, että ”tiedätte nimeni varsin hyvin”. Kolmannella kerralla hän sanoi nimensä.
”Jumalan haltuun!” oli hänen seuraava repliikkinsä, mitä seurasi ”Purim 1946!”
Purim on juutalaisten juhla, jonka on tarkoitus olla iloinen ja hauskanpitoa täynnä oleva päivä. Streicher halusi siis varoittaa juutalaisten voitosta, kun näitä vastustaneet natsit poistuivat maailmanpolitiikan näyttämöltä.
Hän varoitti vielä kommunismista, joka tietysti oli hänen ajattelussaan juutalaisten salajuoni.
”Bolsevikit hirttävät vielä teidät kaikki!”
Työvoiman hankinnan täysivaltainen päällikkö Fritz Sauckel hirtettiin kello 2.40.
”Kuolen syyttömänä. Tämä tuomio on väärä. Jumala suojelkoon Saksaa ja tehköön Saksasta jälleen suuren. Kauan eläköön Saksa! Jumala suojelkoon perhettäni.”
Kymmenen minuuttia myöhemmin oli kenraalieversti Alfred Jodlin vuoro.
”Tervehdykseni sinulle, Saksani.”
Alankomaiden miehityskomissaari Arthur Seyss-Inquart todettiin kuolleeksi viimeisenä kellon ollessa 2.59.
”Toivon, että tämä teloitus on toisen maailmansodan tragedian viimeinen hetki, ja että oppi on mennyt perille siitä, että rauhan ja yhteisymmärryksen tulee vallita kansojen välillä. Uskon Saksaan.”