Vanhuus ei saa olla pelossa elämistä
Kansanedustajana saan viestejä moninaisista asioista. Tässä alla yksi niistä.
”Erikoissairaanhoito paisuu ja muut terveydenhuollon alueet näivettyvät.
Omin silmin näen joidenkin kotihoidon asiakkaiden lohduttoman tilanteen, yksinäisyyden, pelot, apatian ja muistisairauden aiheuttamat riskit.
Jotkut odottavat hoivapaikkaa kuukausia, koska palvelujärjestelmä ei toimi ja asiakasohjaajat eivät ehdi arvioimaan tilannetta, vaikka vanhukset tarvitsevat paikan viime viikolla.
Heidän, joiden pitäisi päivittäin tehdä arviota ihmisen pärjäämisestä, kirjaavat vain ”tiskit tiskattu ja roskat viety”, vaikka vanhus on täysin pysähtynyt ja toimintakyvytön.
Ja tämä tilanne sitten tippuu vastuusairaanhoitajan ja lääkärin syliin täysin varoittamatta.
Kun ”raskasta” laitoshoitoa aikoinaan ruvettiin vähentämään, intoiltiin, että resursseja ohjataan kotihoitoon. Ihan huijausta sekin.
Terveisin Vanhuslääkäri”
Pääsi itku tämän luettuani ja monia vastaavia tarinoita kuultuani.
Olisikohan meillä mitään mahdollisuutta löytää läpi koko eduskunnan ja yli puoluerajojen yhteinen tahtotila edes tässä asiassa?
Tahtotilan, jolla saisimme vanhustenhuoltomme tilan korjattua?
Vai jatkammeko vain riitelyä ja annamme vanhustemme kuolla arvottomalla tavalla pois.
Hehän tuntuvat olevan vain kuluerä tälle yhteiskunnalle.