Tutkijaryhmän raportti: Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kaoottinen vetäytyminen Afganistanista on tarjonnut Kiinalle ja Venäjälle tilaisuuden korostaa lännen heikkoutta

Myös Suomella on ensi vuosina edessä tilinteko siitä, mitä Afganistanissa tavoiteltiin ja lopulta saavutettiin.

Näin sanotaan Ulkopoliittisen instituutin tutkijaryhmän tuoreessa julkaisussa, jossa arvioidaan Afganistanin operaation päättymisen seurauksia maailmanpolitiikan näkökulmasta.

–  Esimerkiksi maan hallinnon ajautuminen talebaneille on kova kolaus Suomen ajamille tavoitteille, joihin on lukeutunut muun muassa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kohentaminen sekä naisten ja lasten yhteiskunnallisen aseman parantaminen, raportissa kirjoitetaan.

Suomen onkin syytä pohtia, missä määrin pitkäaikainen panostus Afganistaniin palveli sen ulko- ja turvallisuuspoliittisia pyrkimyksiä, mitä tavoitteita sotaan osallistumiselle asetettiin ja kuinka realistisia nämä olivat suhteessa niiden eteen tehtyihin toimiin.

Kriittisen keskustelun keskellä on myös syytä muistaa, että erityisesti kriisinhallintayhteistyön avulla Suomi on saavuttanut puolustuspoliittisia hyötyjä.

–  Suomi pääsi ISAF-operaation kautta Naton päätöksentekopöytiin – ei tietenkään päätöksentekijän asemassa, koska emme ole Naton jäsenmaa. Mutta pääsimme mukaan Afganistaniin linkittyviin kokouksiin, mikä on osa poliittista ja sotilaallista lähentymistä, sanoo yksi raportin kirjoittajista, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu STT:lle.

–  En viittaa itsetutkistelulla itseruoskintaan, mutta Afganistan oli merkittävä prioriteetti meidän politiikkamme aloilla. Siksi sitä on syytä pohtia. Samalla on hyvä muistaa pitkä kaari ja perustelut, miksi sinne 2000-luvun alussa lähdettiin, hän lisää.

Raportissa tarkastellaan myös, miten Afganistanista vetäytyminen vaikuttaa laajemmin kansainvälisiin voimasuhteisiin.

Afganistanin operaation päätyttyä loppuu myös Yhdysvaltojen johdolla käydyn terrorisminvastaisen sodan aikakausi. Jatkossa Yhdysvallat keskittää huomionsa ja resurssinsa entistä vahvemmin suurvaltakilpailuun ja Kiinan vaikutusvallan patoamiseen, julkaisu ennustaa.

Kaaos vahvistaa paitsi eurooppalaisten voimattomuuden tunnetta myös ajatusta siitä, että Yhdysvaltojen ja Euroopan intressit poikkeavat jatkossakin joissain kysymyksissä toisistaan.

–  Afganistanin kokemukset vauhdittavat siksi jo muutaman vuoden ajan käytyä keskustelua Euroopan ja erityisesti EU:n strategisesta autonomiasta, tutkijat kirjoittavat.

Strategisen autonomian luonteesta vallitsee Euroopassa kuitenkin edelleen hyvin erilaisia näkemyksiä, eikä mitään merkittäviä askeleita asian edistämiseksi ole otettu. Strateginen autonomia tarkoittaa kykyä tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä päätöksiä ja viedä ne läpi.

Vaikka strategisen autonomian edistämiselle on lukuisia esteitä, entistä toimintakykyisempi EU vastaisi Suomen pitkäaikaisia ulkopoliittisia tavoitteita.

–  Mikäli Afganistanin tapauksesta muodostuu sytyke eurooppalaisten turvallisuus- ja puolustusyhteistyön sekä strategisen autonomian kehittämiselle, Suomen on syytä osallistua prosessiin aktiivisesti ja samalla pyrkiä ohjaamaan eurooppalaisen yhteistyön kehittämistä sen kansalliselle edulle ja turvallisuudelle suotuisaan suuntaan, raportissa kirjoitetaan.

Kiinalle ja Venäjälle Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kaoottinen vetäytyminen Afganistanista on tarjonnut tilaisuuden korostaa lännen heikkoutta, raportissa sanotaan.

–  Lyhyellä aikavälillä heillä on ollut mahdollisuus ottaa ilo irti siitä, että vetäytyminen on näyttäytynyt kaoottiselta, Pesu sanoo.

Esimerkiksi Venäjällä valtionmedia on mielellään kertonut viestiä, jossa lännen epäonnistumista on korostettu.

Venäjä myös hyötyi lännen läsnäolosta Afganistanissa, sillä sodat sitoivat länsimaiden resursseja ja jakoivat niitä sisäisesti. Lisäksi sotien avulla pystyttiin syyttämään länsimaita muiden maiden sisäisiin asioihin puuttumisesta.

Samalla niin Kiina kuin Venäjä toivovat Afganistanin tilanteen rauhoittuvan, sillä alueen pitkäaikainen epävakaus olisi haitallista niiden intresseille. Molemmat maat suhtautuvatkin Afganistaniin ennen kaikkea käytännöllisesti. Kiinan intresseissä on muun muassa silkkitiehankkeiden turvaaminen.

–  Venäjälle taas tärkeintä on turvata sen omat turvallisuus- ja taloudelliset intressit Afganistanissa ja sen lähialuilla sekä estää levottomuuksien ja terroristisen väkivallan leviäminen Keski-Aasiaan ja Venäjälle, tutkijat kirjoittavat.

Etenkin Afganistanin naiset ovat vedonneet siihen, että äärijärjestö Talebanin hallintoa ei tunnustettaisi eikä maata unohdettaisi. Mutta mikä rooli Afganistanilla jää maailmanpolitiikkaan nyt?

–  Asia riippunee siitä, miten Talebanin hallinto järjestetään. Se liittynee lopulta vahvasti siihen, miten Afganistanin sisäinen tilanne heijastuu laajemmin kansainväliseen politiikkaan, puhutaan sitten länsimaiden tai Kiinan tai Venäjän turvallisuudesta, Pesu sanoo.