Kansallisbaletin Romeo ja Julia hurmasi Kososen ja Kivisaaren – "Ei siinä käynyt hyvin vieläkään"

Kulttuuri

Oopperataloon virtaa iloisia ihmisiä puolisen tuntia ennen Romeo ja Julian alkua. Marraskuisen keskiviikon harmaus jää kolmeksi tunniksi seinien ulkopuolelle, kun päänäyttämön valtaa maailman tunnetuin rakkaustarina balettina, säveltäjä Sergei Prokofjevin vahvalla musiikilla höystettynä. 

Arjen yläpuolelle kohottavasta illasta iloitsevat myös keskustapoliitikot Pasi Kivisaari ja Hanna Kosonen. 

– Mahtavaa päästä katsomaan balettia. Siinä yhdistyvät keveys ja voima hienolla tavalla, Kivisaari sanoo narikan ruuhkassa. 

Kosonen on tismalleen samaa mieltä. Hän kertoo haaveilleensa pienenä balettitanssijan ammatista. 

– Mutta eihän sieltä metsästä mitenkään päässyt balettitunneille, maaseudulla Pihlajavedellä kasvanut Kosonen naurahtaa. 

– Minulle ostettiin kuitenkin balettimekko, ja se päällä sitten venyttelin.

Päänäyttämön katsomoon mahtuu 1 300 ihmistä, ja se tulee tänään täyteen. Orkesteri virittelee soittimiaan montussa, ihmiset ottavat vielä valokuvia lämpiön puolella. 

Kosonen ja Kivisaari etsivät paikkansa katsomosta hyvissä ajoin ja alkavat sitten ladella lukuja, kuten poliitikot usein tekevät. 

– Tämä on kuin keskisuuri kylä, yli 550 työntekijää yli 30 maasta. On itse taiteilijat sekä iso joukko käsityöläisiä, jotka tekevät puitteet ja lavastukset, Kivisaari toteaa. 

Hän toimii Kansallisoopperan ja -baletin hallintoneuvoston puheenjohtajana, joten nämä asiat ovat tuttuja. Kosonen on Kivisaaren varajäsen. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimittää hallintoneuvostoon joukon kansanedustajia, ja keväällä 2022 alkanut kausi kestää kolme vuotta. 

Kosonen pääsi vaikuttamaan Kansallisoopperan ja -baletin asioihin myös tiede- ja kulttuuriministerinä viime vaalikauden alussa. Hän edisti osaltaan sitä, että kansallisten taidelaitosten – eli myös Kansallisoopperan ja -baletin – rahoitus muuttui lakisääteiseksi tämän vuoden alussa. Tähän saakka ne ovat olleet harkinnanvaraisen valtionavustuksen varassa. 

– Sellaisissa neljän vuoden periodeissa eli hallituskausissa eläminen ei oikein käy, koska nämä produktiot ja niiden tekijät varataan vuosia etukäteen, Kosonen sanoo. 

Kansalliset taidelaitokset saavat rahoitukseensa myös indeksikorotukset vuodesta 2024 lähtien, mikä on iso muutos. 

– Tämän talon kannalta on äärimmäisen tärkeää, että rahoitus pystytään pitämään kustannustason tahdissa, Kivisaari sanoo. 

Romeon ja Julian lippujen hintahaitari on suuri, 20–109 euroa. Valtio tukee jokaista ooppera- tai balettilippua noin 170 eurolla.  

Kivisaaren ja Kososen mielestä mahdollisimman monilla pitää olla mahdollisuus käydä oopperassa ja baletissa. 

– Valtion pohjan täytyy olla olemassa, jotta lippujen hinnat eivät ryöstäydy käsistä, Kivisaari toteaa. 

Savonlinnan oopperajuhlien lippuja ei tueta samalla tavalla, ja sen näkeekin sitten hinnoissa, huomauttaa Kosonen. Oopperajuhlat ovat kiinteä osa savonlinnalaisen kansanedustajan kesää. 

– Ei Etelä-Pohjanmaakaan ihan paitsiossa ole oopperan suhteen. Meillä on Ilmajoen musiikkijuhlat, ja viime kesänä siellä oli todella hyvä Lapuanliikkeestä kertova ooppera, seinäjokelainen Kivisaari kehaisee. 

Mutta nyt valot himmenevät ja ensimmäinen näytös alkaa.  

Aamu sarastaa Veronan kaupungissa Italiassa ja Capuletin ja Montaguen perheiden välille syntyy taistelu. Capuletin kreivittären tytär Julia tapaa kihlattunsa, kreivi Parisin. Tanssiaisissa Julia kuitenkin huomaa Romeon, ja nuoret rakastuvat ensisilmäyksellä. Ensimmäisen näytöksen lopussa nuoripari vannoo toisilleen ikuista rakkautta öisessä puutarhassa. 

– Voi nuorta lempeä, Kosonen huokaa väliajan alkaessa. 

Julian roolissa loistaa Kanadasta kotoisin oleva Abigail Sheppard, Romeona häntä nostelee tšekkiläissyntyinen Michal Krčmář. Tässä versiossa nähtävä John Crankon koreografia sai ensi-iltansa Kansallisbaletissa vuonna 1996. Se palasi tänä syksynä ohjelmistoon toiveuusintana. 

Kosonen ja Kivisaari saivat ihonsa kananlihalle “siitä tutusta biisistä”, jonka nimeä he eivät muista. Google tietää, että kyseessä on Sergei Prokofjevin mahtipontinen ”Ritarien tanssi”. 

Väliajalla Kivisaarelle maistuu lasillinen valkoviiniä, Kosonen valitsee alkoholittoman lehtikuohun, “koska loppuviikosta on vielä niin paljon iltatilaisuuksia”. Kivisaari ymmärtää yskän. Kaikenlaisilla vastaanotoilla käyminen on olennainen osa kansanedustajan työtä. 

Mutta kippis sille, että kaksikko ei ole hetkeen tullut miettineeksi EU:n ennallistamisasetusta, josta käytiin välikysymyskeskustelu juuri ennen baletti-iltaa. 

– Nyt ei mietitä ennallistamista, naurahtaa Kivisaari. 

Baletti saattaa tosin ennallistaa poliitikon. 

– Taide irrottaa niin ihanasti arjesta, että kyllähän se on tarpeen ihmismielelle ja sielulle, Kosonen sanoo.  

Kosonen ja Kivisaari harmittelevat oopperan ja baletin elitististä mainetta. 

– Meillä tykätään paljon Juha Tapiosta, mutta yhtä hyvin voidaan tykätä oopperasta ja baletista, Kosonen viittaa keskustan eduskuntaryhmään. 

Kivisaari kehottaa jättämään paineet pois siitä, että oopperatalossa pitäisi kauheasti hienostella. 

– Täällä toimii se, mikä tuntuu itsestä oikealta. Moni tykkää laittaa vähän parempaa päälle, mutta eihän se välttämätöntä ole, Kivisaari sanoo. 

Hän muistuttaa, että tasokkaan kulttuurin ylläpitäminen hyödyttää koko Suomea, ja Helsinkiin kiinnitetyt ammattilaiset tekevät myös vierailuja maakuntiin. 

– Oopperan väki teki yhteisen teoksen musiikkiluokkien kanssa Savonlinnassa. Tyttäreni oli siinä mukana, Kosonen kertoo. 

Keväällä oopperatalon väki jalkautuu areenakiertueelle Ouluun, Rovaniemelle, Joensuuhun ja Turkuun, sillä päänäyttämön tekniikkaa uusitaan kesän ajan kestävässä remontissa. 

Lämpiössä törmää tuttuihinkin. Eläkkeelle jäänyt eduskunnan pitkäaikainen viestintäjohtaja Marjo Timonen tulee tervehtimään Kivisaarta ja Kososta. Timonen kertoo fanittaneensa oopperaa ja balettia jo ainakin 40 vuotta. 

Timosen suosikki on oopperan pyhättönä tunnettu  New Yorkin Metropolitan, joka on samalla sekä hieno että rento oopperatalo. Savonlinnan oopperajuhlia Timonen vierastaa, koska siellä on hänen mielestään liian ahdasta. 

– Anteeksi vaan Hanna, Timonen sanoo. 

Kososen näyttää muka nyrpeältä mutta myöntää, ettei kaikki sovi kaikille. Taidehistoriaa opiskelleena hän sanoo, että juuri se oli aineen tärkeimpiä oppeja. 

– Ihmisillä on hyvin erilaisia makuja. Jokainen saa kyllä tykätä ihan mistä haluaa. En minäkään kaikista oopperoista ole tykännyt, joskus ne voivat olla tosi puuduttavia. Mutta tärkeää on antaa kaikille taiteen muodoille mahdollisuus, Kosonen sanoo. 

Kivisaari komppaa. 

– Toivoisin ihmisiä tänne tutustumaan ja kokeilemaan, näkemään myös tämän puolen suomalaisesta kulttuurista.

Torvi soi väliajan päättymisen merkiksi. Toisessa näytöksessä nähdään suuret karnevaalit, Romeon ja Julian vaatimaton salavihkiminen sekä paljon kaksintaistelua Julian serkun Tybaltin riidanhaluisuuden vuoksi. 

– Meni niin miekkailuksi, etten edes huomannut ajan kulumista, Kosonen sanoo siirtyessään toiselle väliajalle. 

Kosonen ja Kivisaari pohtivat, onko näytöksessä kaksi väliaikaa ravintolan myynnin vauhdittamiseksi vai siksi, että tanssijoiden täytyy kerätä voimia vaativien suoritusten vuoksi. 

– Lavalla kaikki näyttää helpolta, mutta koetapa itse hypätä tuosta paikaltaan piruetti kaksi kertaa, Kosonen sanoo. 

– He liikkuvat käsittämättömällä tavalla. Ja puvustuksen näyttävyys on mieletöntä, Kivisaari vastaa. 

Kaksikko ottaa itsestään kuvan Instagramiin. Kuvatekstissä lukee: ”Kansallisbaletin esitys Romeo ja Julia sai hallintoneuvoston parivaljakon välittömästi liikkeelle”. 

Viimeisen näytöksen alkaessa Romeo ja Julia heräävät samasta sängystä. Julialla on kriisi, sillä hänet halutaan edelleen naittaa kreivi Parisin kanssa. Lopulta Julia päättää ottaa rohtoa, joka saa aikaan valekuoleman. 

Suunnitelman mukaan Julia viedään perhehautaan, josta Romeo hakee hänet ja he pakenevat yhdessä. Kaikki menee kuitenkin karmealla tavalla pieleen, kun viesti juonesta ei kulkeudu Romeolle. Hän luulee Julian kuolleen oikeasti ja tappaa itsensä rakastettunsa viereen.

Julia lopulta herää ja löytää Romeon kuolleena vierestään. Julia ei voi elää ilman Romeota, joten hän surmaa myös itsensä oikeasti. 

Hurmioitunut yleisö taputtaa pitkään esityksen lopuksi. 

– Ei siinä käynyt hyvin vieläkään, Kosonen lohkaisee yli 400 vuotta vanhasta William Shakespearen tragediasta, kun kaksikko suuntaa taas kohti narikkaa. 

Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä joulukuussa 2022. Joitakin aikamuotoja on päivitetty.

Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.