Kriisinkestävyys rakentuu arjen jatkuvuudelle – tutkimus tarkasteli, mitä Suomi voisi oppia Ukrainan kokemuksista

Tavallisen arjen ylläpito on ollut keskeistä ukrainalaisten jaksamiselle Venäjän hyökkäyssodan aikana. Asia selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksesta.

Tutkimus tarkasteli sodan vaikutuksia Ukrainan siviiliväestöön sekä sitä, miten viranomaiset ja yhteisöt ovat tukeneet väestön selviytymistä kriisissä. Selvityksen kohteena oli myös se, miten Suomi voisi vahvistaa varautumistaan ja henkistä kriisinkestävyyttään Ukrainan oppien pohjalta.

Tutkimuksen aineisto koostui 288 julkaisun kirjallisuuskatsauksesta sekä eri alojen asiantuntijoiden haastatteluista. Haastateltavia oli yhteensä 34.

Tutkimuksen mukaan sodan pitkittyminen on aiheuttanut ukrainalaisille pitkäkestoista stressiä, talousongelmia, uupumusta ja epävarmuutta tulevaisuudesta.

Koettelemuksista huolimatta ihmiset pyrkivät jatkamaan tavallista arkielämää. THL:n mukaan tämä kertoo kriisinkestävyydestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö väestö olisi samalla henkisesti valtavan kuormittunut.

Ukrainalaisten jaksamista on tukenut palveluiden jatkuvuus. Ihmisten turvallisuudentunne ja luottamus vahvistuvat, kun sähköä, vettä ja lämpöä on edelleen saatavilla. Samoja tunteita ruokkivat toimivat viestintäyhteydet sekä sosiaali- ja terveyspalvelut.

Tärkeää apua ja tukea saadaan lisäksi paikallisyhteisöiltä, kansalaisjärjestöiltä, vapaaehtoisilta ja yrityksiltä.

Ukrainalaisten oloa kriisissä ovat helpottaneet myös yhteiskunnallinen luottamus, sosiaalinen koheesio ja yhteinen identiteetti. Sen sijaan muun muassa korruptiohuolet ja uhrausten epätasainen jakautuminen ovat luoneet yhteiskuntaan jännitteitä ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita.

– Ukrainan kokemuksia ei voi suoraan soveltaa Suomen tilanteeseen, mutta ne tarjoavat arvokkaita oppeja kansallisen varautumisen kriittiseen arviointiin ja kehittämiseen, THL:n johtava tutkija Laura Kestilä sanoo tiedotteessa.

Tutkimuksessa havaittiin, että Ukrainan kriisinkestävyys on saanut tukea uudistuksista, joita tehtiin jo ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä.

Yhteiskunnan digitalisaatio ja päätöksenteon hajauttaminen ovat pitäneet palveluita yllä ja auttaneet väestöä mukautumaan nopeasti uusiin olosuhteisiin, vaikkei niitä ollut siihen alun perin tarkoitettu.

THL:n mukaan myös Suomessa tulisi rakentaa henkisen kriisinkestävyyden edellytyksiä jo normaalioloissa. Suomen olisi vahvistettava muun muassa ihmisten ja yhteisöjen henkistä valmistautumista, medialukutaitoa ja epävarmuuden sietämistä. Lisäksi elintärkeiden palveluiden jatkuvuus on turvattava myös poikkeustilanteissa.

Hajautettu päätöksenteko auttoi Ukrainassa paikallishallintoa toimimaan silloin, kun valtakunnalliset järjestelmät eivät pystyneet reagoimaan nopeasti. Tutkimuksen mukaan paikallista toimintakykyä voisi Suomessa vahvistaa kehittämällä vastuunjakoa ja yhteistyötä valtionhallinnon, kuntien, hyvinvointialueiden ja järjestöjen välillä.

THL:n mukaan monimutkaiset menettelyt ja epäselvät vastuut kuormittavat kriisitilanteessa ihmisiä aikana, jolloin heidän voimavaransa ovat muutenkin vähissä.

– Varautumisessa tarvitaan siksi etukäteen määriteltyjä vähimmäispalveluita, selkeitä priorisointiperiaatteita ja vaihtoehtoisia palvelukanavia tilanteisiin, joissa henkilöstöä, sähköä, tietoliikenneyhteyksiä tai digitaalisia järjestelmiä ei ole normaalisti käytettävissä, TKI-ohjelmapäällikkö Jussi Sane THL:stä sanoo tiedotteessa.

THL:n mukaan Venäjän hyökkäyssota on vahvistanut ukrainalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vapaaehtoistoiminta ja keskinäinen auttaminen ovat lisääntyneet. Siksi THL toteaa, että Suomessakin tulisi pitää yllä yhteiskunnallista luottamusta, ihmisten osallisuutta ja yhteisöjen toimintamahdollisuuksia.

THL varoittaa, että näkyvissä on jo merkkejä vastakkainasettelun lisääntymisestä. Se muistuttaa, että sosiaalisessa koheesiossa on kyse kyvystä toimia yhteisten tavoitteiden eteen erilaisista näkemyksistä huolimatta.

– Henkisen kriisinkestävyyden kannalta on tärkeää, ettei yhteiskunnassa olisi syviä jakolinjoja, jotka heikentävät ihmisten luottamusta toisiinsa, yhteiskuntaan tai sen instituutioihin ja joita ulkopuoliset toimijat voivat pyrkiä hyödyntämään, tutkimuspäällikkö Minttu Tikka THL:stä toteaa tiedotteessa.