Näkökulma: Perustulo loi uskoa tulevaan – kokeilun anti oli tärkeä, vaikka työllisyys ei heti parantunutkaan

Perustulokokeilua koskevasta uutisoinnista ja sosiaalisessa mediassa käytävästä keskustelusta saattaa erehtyä luulemaan, että homma epäonnistui, koska työllisyys ei lisääntynyt ensimmäisenä kokeiluvuonna.

Johtopäätös on hätiköity.

Olennainen kysymys on se, mitä tuloksia perustulokokeilusta kannattaa nostaa esiin.

Perustuloa saaneet kokivat hyvinvointinsa paremmaksi, ja se on kokeilun tärkeä anti. Heillä oli vähemmän stressiä sekä keskittymis- ja terveysongelmia kuin vertailuryhmän ihmisillä.

Automaattisesti tilille tuleva 560 euron perustulo, jota muut tulot eivät pienentäneet, vähensi ahdistusta toimeentulosta.  Monet kokivat olevansa entistä enemmän oman elämänsä herroja. He uskoivat omaan työllistymiseensä enemmän kuin vertailuryhmän ihmiset.

Pitkäaikaistyöttömyydestä nouseminen vie usein vuosia ja vaatii monenlaisia toimenpiteitä, Kelan johtava tutkija Minna Ylikännö muistutti perjantaina Säätytalolla pidetyssä perustuloseminaarissa.

Hyvinvoinnin lisääntyminen on jo iso askel kohti työllistymistä. Nyt julkaistiin vasta perustulokokeilun ensimmäisen vuoden (2017) tulokset.

Hallituksen perustulokokeilun ensisijainen tavoite oli saada vastaus siihen, edistääkö perustulo työllistymistä.

Maailmalla perustulon suurimmat puolestapuhujat ovat kritisoineet, että Suomessa kokeilusta haettiin väärää asiaa, tutkimushankkeen tieteellinen johtaja, työelämäprofessori Olli Kangas kertoi.

Monet nimittäin ajattelevat, että perustulon perimmäinen tarkoitus on vapauttaa ihmiset henkisesti alisteisesta asemasta. Perustulossa on siis suuresti kyse ihmiskuvasta.

Nykyinen tukiviidakko painaa helposti ihmisiä köyhyyteen ja henkiseen apatiaan, josta on vaikea nousta ylös.

Suomalaiset tutkijat eivät yllättyneet siitä, että kokeilun työllisyysvaikutukset eivät olleet merkittäviä.

Lopputulos oli samanlainen kuin muuallakin maailmalla tehdyissä perustulokokeiluissa.

Kankaan mukaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa todettiin jo 1980- ja -90-luvuilla, että työllisyysvaikutukset ovat marginaalisia, mutta terveysvaikutuksia huomattavia. Ne ulottuivat jopa perustulokokeiluissa mukana olleiden lapsiin.

Vanhempien parempi hyvinvointi vaikutti niin, että lapset kävivät koulua pidempään.

Tutkijoiden mielestä oli harmi, että Suomen kokeilu kesti vain kaksi vuotta. Ihmiset eivät välttämättä uskalla tehdä suuria elämänmuutoksia kuten hankkia työkeikkoja, koska he tietävät kokeilun loppuvan lyhyeen.

Kaikkien suomalaisten tileille automaattisesti, verottomasti ja täysin vastikkeettomasti kuukausittain kilahtava perustulo, jota työtulot eivät syö, olisi tietysti erittäin kallis.

Perustuloseminaarissa sitä ei pidettykään realismina.

Professori Kankaan mielestä perusturvaetuuksien yhdistäminen on hyvä lähtökohta ja ensimmäinen askel tulevalle sosiaaliturvauudistukselle.

–  Ei sitä tarvitse kutsua perustuloksi, vaikka puolueet kutsuvatkin, hän sanoi.

Työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa saaneiden keskuudesta satunnaisesti valittuun ihmisjoukkoon kohdistunut perustulokokeilu oli poikkeuksellinen yhteiskuntakokeilu paitsi Suomessa, myös maailmanlaajuisesti.

Kelan Ylikännö oli ihmeissään siitä, että Suomessa kiinnostus kokeilua kohtaan on ollut aika pientä. Ulkomailla asia on kiinnostanut valtavasti. Sen näki myös Säätytalossa, joka oli täynnä kansainvälistä väkeä.

Perustulokokeilussa muutama asia sekoitti pakkaa. Kesken kaiken kuvioihin tullut aktiivimalli oli tutkimustulokselle kiusallinen. Verrokkiryhmä olisi pitänyt saada suojattua aktiivimallilta.

Valuvika oli myös siinä, että osa perustulokokeiluun valituista hakikin työttömyysetuutta. Päällekkäin etuuksia ei saanut, mutta perheellisten kannatti hakea työttömuusetuutta, koska siihen saa lapsikorotuksen.

Surullista on se, että perustulokokeilusta tehdyn kyselytutkimuksen vastausprosentti jäi surkeaksi.

2 000:sta perustulon saajasta 31 prosenttia vastasi kyselyyn. Verrokkiryhmässä oli 173 000 ihmistä, ja vastausprosentti 20.

Ihmisiä on yhä vaikeampi saada vastaamaan muihinkin kyselyihin, ja se vaikeuttaa yhteiskuntatutkimusta ja kansalaisten osallistamista päätöksentekoon.