Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin 80 vuotta sitten.
Syy lakkauttamiseen oli jatkosodan päättänyt välirauhansopimus. Neuvostoliitto vaati kaikkien fasististen ja sotilaallisluontoisten järjestöjen lakkauttamista.
Sellaiseksi Neuvostoliitto luokitteli myös lotat.
Lotta-järjestö perustettiin virallisesti vuonna 1920. Sen juuret ulottuvat kuitenkin vuoden 1918 sisällissotaan ja jääkäriliikkeeseen.
Nimensä järjestö sai J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista.
Museovirasto
Lotta Svärd -järjestön toiminta nivoutui tiiviisti suojeluskuntien toimintaan.
Museovirasto
Lotat oli siis leimallisesti oikeistolainen järjestö, vaikkei se virallisesti ollutkaan puoluepoliittisesti sitoutunut.
Museovirasto
“Valkoinen aatehan on samaa kuin isänmaan vapauden aate. Ei mitään muuta.”
Lotta-järjestön puheenjohtaja Fanni Luukkonen
Museovirasto
Osa liikkeen aktiiveista oli 1920- ja 1930-luvuilla kallellaan Lapuan liikkeeseen ja oikestoradikalismiin.
Museovirasto
Monille naisille järjestö kuitenkin tarjosi ennen kaikkea mielekästä harrastustoimintaa. Oli kursseja ja koulutuksia, tapahtumia ja kahvituksia.
Museovirasto
Toiminta oli vireää koko maassa. Suurimmillaan järjestöllä oli Suomessa yli 700 paikallisosastoa.
Museovirasto
Lotat muistetaan ennen kaikkea sotavuosista 1939–1944.
Jatkosodan alussa vuonna 1941 Lotat liitettiin osaksi puolustusvoimia.
Sodan aikana lottien poliittinen ulottuvuus oheni. Järjestöön liittyi myös työväentaustaisia naisia. Suurimmillaan lotissa oli 232 000 jäsentä.
Kaikkia lottien tehtäviä on mahdotonta mainita. He työskentelivät muonittajina, lääkintätehtävissä, kaatuneiden evakuoinnissa, toimistohommissa, viestintätehtävissä, varustehuollossa ja evakoiden auttamisessa.
Ilmavalvonnassa oli talvella hyytävän kylmä. Työ vaati tarkkaavaisuutta.
Lotat eivät kantaneet asetta. Poikkeuksen tekivät valonheitinlotat. Taistelutoimiin hekään eivät silti joutuneet.
Usein unohtuu, että rintamalla työskenteli myös muita naisia ja naisjärjestöjä. Jopa noin puolet rintamanaisista oli muita kuin lottia.
Sodan synkkyydestä huolimatta rintamalla elettiin myös nuoruutta.
Suhteita syntyi.
Sotavuosina kuoli kaikkiaan 291 lottaa. Lähes puolet heistä menehtyi erilaisiin tauteihin.
Rintamalla kaatui 66 lottaa. 47 kuoli kotirintaman ilmapommituksissa. Yksi lotta teki itsemurhan, 34 kuoli tapaturmaisesti ja kolme katosi.
Järjestön lakkautus oli monille järkytys. Osa poltti tai hävitti lottapukunsa.
Sodan jälkeisessä poliittisessa ilmapiirissä lottien merkityksestä vaiettiin vuosikymmeniä. He kohtasivat myös väheksyntää.
Lottien tekemän työn arvostus nousi taas, kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa.
Merkittävä hetki koettiin vuonna 1991, kun pääministeri Esko Aho esitti virallisen valtiovallan kiitoksen lotille.
Lotat ovat olleet pitkään Linnan juhlien kunniavieraita. Tänä vuonna heille ja veteraaneille järjestetään oma erillinen tilaisuutensa.
Toteutus: Samuli Vänttilä Kuvat: SA-kuva ja Museovirasto