Helsinkiä pommitettiin ankarasti kolmena yönä helmikuussa 1944. Suurpommituksista on kulunut nyt tasan 80 vuotta.
Neuvostoliiton tarkoitus oli moukaroida Helsinki maan tasalle. Stalin pyrki jättipommituksilla taivuttelemaan Suomen rauhaan.
Kolmena yönä Helsinkiin tehtiin yhteensä noin 2 000 pommituslentoa.
Hyökkäys Helsinkiin oli mittaluokaltaan suunnilleen samanlainen kuin kuuluisa Dresdenin pommitus helmikuussa 1945.
Raunioiksi lanatussa Dresdenissä kuoli 25 000 ihmistä, Helsingin suurpommituksissa 146 ihmistä.
Ensimmäinen pommitusyö 6.–7. helmikuuta yllätti monet. Reilu sata ihmistä kuoli.
Toisena pommitusyönä 16.–17. helmikuuta Helsingin ilmatorjuntaa oli tehostettu. 25 ihmistä menehtyi.
Kolmas pommitusyö 26.–27. helmikuuta vei 21 ihmisen hengen.
Helsinki selvisi kohtuullisen vähin vaurioin tehokkaan ilmatorjunnan ansiosta. Neuvostoliiton koneiden eteen ammuttiin sulkutulta. Useat koneet pudottivat lastinsa kaupungin ulkopuolelle tai mereen.
Neuvostoliiton koneita huijattiin myös valoheittimillä luulemaan, että kaupunki on idempänä kuin se todellisuudessa oli. Kuvassa valopommeja.
Legenda kaupungin pelastaneista suurista kokoista ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Historiantutkija Ville Jalovaaran mukaan ne kyllä rakennettiin, mutta niitä ei käytetty.
Helsingin pommitukset osoittivat, että Neuvostoliitto oli kalustoltaan, taidoiltaan ja aseistukseltaan kaukana esimerkiksi Britannian tai Yhdysvaltojen ilmavoimista.
Tutkija Ville Jalovaara Ylellä 5.2.2024
Helsinki kärsi pahoja vaurioita, mutta säästyi täydeltä tuholta. Kaupunkia ei pommitettu enää massiivisesti jatkosodan aikana.
Tekstit ja toteutus: Samuli Vänttilä Kuvat: SA-kuva