Suomen sisäinen turvallisuus alkaa yksilön turvallisuuden tunteesta

Eduskunnassa käsiteltiin valtioneuvoston selontekoa sisäisestä turvallisuudesta. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa muistutettiin, että turvallisuus ei ole vain poliisin, puolustusvoimien, rajavartioston ja muiden viranomaisten suorituskykyä. 

Sisäinen turvallisuus on myös yhteiskunnan eheyttä, kriisinkestävyyttä ja kansalaisten luottamusta suomalaiseen yhteiskuntaan. Kaikissa näissä on nähtävissä murenemista, yleisen maailmantilanteen takia, mutta myös maan hallituksen harjoittaman politiikan takia. 

Sitä murentaa meidän poliitikkojen ja myös puolueiden tapa tehdä politiikkaa, jossa vastakkainasettelu ja jopa viha ovat nousseet haastamaan yhtenäisyyden ja yhteisen hyvän tavoittelua.

Kukkahattutäti on Wikipedian mukaan pilkkanimi ihmisestä, joka pilkkaajan mielestä osallistuu julkiseen keskusteluun jakelemalla muille moralistisia, yleensä naiiveja neuvoja.

Elämme maailmassa, jossa ulkopolitiikan osalta on parempi olla vainoharhainen kuin naiivi. On syytä varautua kaikkeen ja ikävä kyllä kaikista pahimpaan. Tähän on perusteet nähtävissä ympäri maailmaa, myös Euroopassa ja erityisesti itärajamme takana.

Sisäpolitiikan ja sisäisen turvallisuuden osalta vastaava tilanne ei ole missään nimessä toivottava. Meidän on syytä tehdä kaikkemme, että emme siihen tilanteeseen myöskään joudu.

Jos olisi pakko valita, kumpia näkisin yhteiskunnassa enemmän, kukkahattutätejä vai kypäräpäisiä ja puukko hampaissa olevia setiä, valitsisin edelliset. 

Suomalaisessa, ainakin vielä, aidosti avoimessa ja aidosti demokratian varaan rakentuvassa yhteiskunnassa on oltava enemmän tilaa naiiviudelle ja vähemmän vainoharhaisuudelle.

Tätä avoimuutta ja ihmisyyttä arvostavaa demokratiaamme on syytä varjella kaikin tavoin ja kaikkea sitä uhkaavaa vastaan. Sisäisesti ja ulkoisesti.

Mikään määrä viranomaisia ei pysty luomaan sisäistä turvallisuutta, mikäli ihmiset eivät pysty luottamaan yhteiskuntaan ja, että se on heidän puolellaan koko Suomessa. 

Tätä sisäisen turvallisuuden tunnetta koetellaan tänä päivänä Suomessa ja erityisen vahvasti varsinkin itäisessä Suomessa. Sotimiseen keskittyneen maailman keskellä.