Parasta mahdollista hoitoa elämän viime hetkille
Kansanedustaja on harvoin monenkaan asian todellinen asiantuntija. Onneksi Suomessa luotettavaa tietoa on hyvin saatavilla ja se on avoimesti käytettävissä.
Vielä joitain vuosia sitten en itsekään tiennyt, mitä palliatiivinen hoito tai saattohoito tarkoittavat.
Palliatiivinen hoito ja saattohoito liittyvät kiinteästi toisiinsa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos määrittelee ne seuraavasti.
Palliatiivinen hoito on parantumatonta, etenevää sairautta sairastavan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Läheisten huomioiminen ja tukeminen kuuluvat palliatiiviseen hoitoon. Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia.
Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe. Sen aika on viimeisinä elinviikkoina tai -päivinä. Saattohoitopäätöksen tekee lääkäri.
Palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa keskeistä on kivun ja muiden oireiden lievitys sekä fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastaaminen. Hoito on moniammatillista, ja siinä korostuu vuorovaikutus.
Palliatiivinen hoito kuuluu kaikille iästä ja diagnoosista riippumatta.
Tällä hetkellä palliatiivinen hoito ei ole lääkäreiden erikoisala. Se on Lääkäriliiton myöntämä erityispätevyys.
Palliatiivinen hoito ansaitsee erikoisalan aseman, koska sen myötä sen kehittymismahdollisuudet olisivat merkittävästi nykyistä paremmat.
Työ vakavasti sairaiden ja kuolevien ihmisten ja heidän omaistensa parissa eroaa merkittävästi kaikesta muusta erikoissairaanhoidon tai perusterveydenhuollon osastoilla tai vastaanotoilla tehtävästä työstä.
Tällä hetkellä palliatiivinen hoito toteutuu hyvin monenlaisilla osastoilla eri puolilla Suomea. Tämän seurauksena hoitoa tarjoavat lääkärit ja hoitajat tulevat hyvin monenlaisista kokemus- ja koulutustaustoista sekä -tasoilta.
Kaikissa sairaaloissa, ei edes yliopistollisissa sairaaloissa ole palliatiivista osastoa.
Monissa yliopistosairaaloissa palliatiivinen hoito on onkologian yksikön yhteydessä, vaikka palliatiivista hoitoa tarvitsevat myös monet ei-syöpäsairautta sairastavat.
Näitä ovat esimerkiksi vaikeat keuhkosairaudet, vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavat, vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavat sekä etenevää neurologista sairautta sairastavat, joista erikseen on syytä mainita ALS:a sairastavat.
Kaikissa sairaaloissa, ei edes yliopistollisissa sairaaloissa ole palliatiivista osastoa.
Palliatiivisen hoidon erikoisalan asema turvaisi resursseja, asianmukaisen koulutuksen ja koulutusohjelman, hoidon laadun, minkä myötä hoidon taso saataisiin yhtenäisemmäksi ja Suomeen saataisiin päteviä lääkäreitä tähän tärkeään ja merkitykselliseen työhön.