Lunastuslain uudistus ei lunasta odotuksia

Yksityisen maan lunastuksen tulee olla aina viimesijainen keino. Käytännössä lunastusmenettelyä on käytetty joissain kunnissa maapolitiikan perustyökaluna. Hallituksen esitys ei tuo edelleenkään tähän rajauksia.

Hallituksen esityksessä parannettavaa löytyy arvonmääritysten ja nauhamaisten lunastusten osalta. Näihin liittyviä ongelmia ja epäoikeudenmukaisuuksia esitys ei korjaa.

Lakiesityksen arvonmääritysmenetelmien perusteluissa todetaan, että menetelmä tulee jokaisessa tapauksessa erikseen valita sen mukaan, joka luotettavimmin johtaa täyden korvauksen takaavaan markkina-arvoon.

Luotettavin arvio on epämääräinen termi, mikä johtaa käytännössä subjektiivisen näkemyksen valintaan ilman ohjaavaa vaikutusta.

Lisäksi kyseisen lainkohdan perusteluissa todetaan, että nauhamaisissa voimajohtoaluelunastuksissa metsämaan arvo määritellään samalla tavoin kuin tähänkin saakka eli summa-arvomenetelmällä. 

Tämä estää nauhamaisen kohteen arvon määrittämisen siitä tuottoarvosta, mikä muilla alueilla saman hankkeen toteuttamisesta on muodostunut. 

Lakiesitykseen saaduissa palautteissa todetaankin, että arvonmääritysmenetelmistä tulee valita korkeimman arvon tuottava menetelmä. 

Hallituksen esityksessä on ilmeisen virheellisesti todettu puuston ennenaikaisten hakkuiden, taimikon menetysten ja tuulenkaatojen korvausten kuuluvan vahingonkorvausten piiriin. 

Kyse on kuitenkin vallitsevan käytännön mukaisesti kohteenkorvauksista, jotka kuuluvat 25 prosentin korotuksen piiriin. Tämä virheellinen tulkinta kohteenkorvauksen ja vahingonkorvauksen välillä tulee korjata valiokuntakäsittelyssä.

Koska lakiesitys jää vajavaiseksi, on hallituksen käynnistettävä lunastusten korvausten osalta välittömästi työ, jossa kartoitetaan mahdollisuudet korvauksen perustamiseen liiketoiminnan tuottoon, määrävälein maksettaviin korvauksiin ja hankkeen aiheuttamaan tuottoarvoon perustuviin tekijöihin.