Kaikkea, mistä ei tykkää, ei voi kieltää
Eduskunnassa on käsittelyssä Yleisradioveron muutos. Sen taustalla ovat parlamentaarisen Yle-työryhmän linjaukset.
Monella kansanedustajalla on hyvin vahvoja mielipiteitä Ylestä. Itsekin olen vuosien varrella suhtautunut erittäin kriittisesti valtakunnan Ylen tapaan valita uutisoitavia asioita sekä tapaan uutisoida niistä.
Ylen maakuntatoimitusten työtä olen arvostanut ja arvostan tälläkin hetkellä. Ilman nykymuotoista, vaikkakin epäjohdonmukaista aluerakennetta Ylen toiminta ei vastaa kansalaisten tarpeita.
Hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti Ylen halutaan osallistuvan valtiontalouden säästötalkoisiin. Käytännössä tämä tapahtuu valtaosin henkilöstövähennysten kautta.
Se, mikä on vähemmän näkynyt julkisuudessa, on, että merkittävä osa henkilöstövähennyksestä kohdistuu Ylen aluetoimituksiin, joista lakkaa lähes 80 tehtävää.
Alueita koskevat vähennykset ovat suhteellisesti suurempia kuin Pasilassa, vaikka parlamentaarisen sopimuksen henki oli, että alueellisen uutisoinnin tulee olla jatkossakin merkittävässä roolissa.
Voidaan kysyä, ovatko Ylen säästötalkoiden alullepanijat eduskunnassa tähän tilanteeseen tyytyväisiä – paikallinen uutisointi vähenee ja valtakunnan tasolle on tarjolla uutta, mikä ei varmaankaan kaikilta osin miellytä erityisesti eduskunnan oikealla laidalla.
Purran–Orpon hallitus on kaikilla politiikan osa-alueilla kasvukeskusten ja keskittämisen puolella.
Nyt menossa olevan Ylen aluetoimitusten alasajon lisäksi Posti lopettaa ensi vuonna ilmaisjakelulehtien jakamisen, mikä on iso isku paikalliseen tiedonvälitykseen.
Hallitus ei myöskään välitä siitä, että maakunnissa puhelimet eivät toimi. Markkinat kuulemma hoitavat.
Toinen päähallituspuolue kehui viime vaalikaudella tekevänsä valtaan päästyään suomalaiset ensin -politiikkaa. Kun hallituspolitiikan seurauksia katsotaan tähän mennessä, niin meillä taitaa olla eri suomalaiset.
Oltakoon Ylestä mitä mieltä tahansa, niin demokraattisessa ja vapaaseen tiedonvälitykseen perustuvassa läntisessä sivistysvaltiossa kaikkea sitä, mistä ei tykkää ei voi kieltää. Eivät edes perussuomalaiset, eikä edes perussuomalaisia.
Lisäksi kieltämiselle ja viholliskuvien luomiselle syntyy aina vastavoima. Ja sen vaikutuksia on erittäin vaikea ennustaa.
Ja neljän vuoden välein laidasta toiseen heilahtava poliittinen vastavoima on tuhoisa Suomelle. Tätä heiluriliikettä on merkittävästi enemmän tarve hiljentää kuin voimistaa.
Ja heiluri ei lopulta koskaan pysähdy kumpaankaan äärilaitaan, se asettuu keskelle.