Hallitus ajaa metsänomistajien oikeuksien yli
Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkäsen mukaan valtio ei maksa kaikesta suojelusta korvauksia maanomistajille (MT 18.9.2024). Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 23.9.2024), että käypä korvaus maanomistajille laajoista, velvoittavista suojavyöhykkeistä on perusteltu.
Metsäpolitiikasta vastaavien ministereiden lausunnot ovat ristiriitaisia ja vaativat selvennystä.
Metsien suojeluvaatimusten kiristämisen taustalla on raakkuihin liittyvä tapaus, jossa niiden esiintymää vahingoitettiin.
Sen seurauksena ministeri Mykkänen kävi 10.9.2024 keskustelua suurten puunostajien kanssa vapaaehtoisista suojavyöhykkeistä ilman valtion korvaustoimia.
Keskustelu käytiin ilman metsänomistajien edustajien ja metsien taloudellisesta käytöstä vastaavan ministeri Essayahin läsnäoloa.
Ministeri Essayah kirjoitti Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissa seuraavaa: ”Usein varovaisuus on perusteltua. Se ei kuitenkaan saisi ohjata toimintaa ilman selvyyttä siitä, onko oikeasti varottavaa. Siksi pörssikursseistaan huolestuneiden metsäyhtiöiden nopeaa ulostuloa rajata puukaupoissa 50 metriä puronvartta hakkuiden ulkopuolelle voi pitää hätiköitynä”.
Kyseessä on metsänomistajien kannalta äärimmäisen merkittävä asia. Niin taloudellisesti kuin periaatteellisesti.
Nyt tapaus liittyi raakkuihin, mutta hallituksen epäselvä linja herättää huolen siitä, mikä on seuraava tilanne, jossa metsänomistajien ohi sovitaan uusista rajoitteista ilman korvausta.
Opposition edustajilla on niukasti virallisia kanavia saada selvyyttä kulloisenkin hallituksen tekemisistä. Yksi sellainen on kirjallinen kysymys, johon hallitus on velvoitettu vastaamaan.
Yli 600 000 metsänomistajan oikeusturva on sen mittaluokan asia, että vastattavaksi annettiin seuraavat kysymykset.
Mikä on hallituksen virallinen kanta korvausvelvollisuudesta metsänomistajien maihin kohdistuvista rajoitteista päätettäessä, aikooko hallitus varmistaa, että metsänomistajat ovat jatkossa mukana siinä päätöksenteossa, jossa heidän omaisuutensa käyttöä rajoitetaan, ja kumpi on hallituksen virallinen kanta maanomistajalle metsien käytön rajoittamisesta maksettaviin korvauksiin, ministeri Mykkäsen julkilausuma kanta, että korvauksia ei makseta vai ministeri Essayahin kanta, että korvaukset pitää maksaa?
Usein kirjallisiin kysymyksiin saadut vastaukset eivät vastaa itse kysymyksiin. Ikävä kyllä niin voi todeta myös nyt, kun vastaus saatiin ministeri Mykkäseltä, mutta ei ministeri Essayahilta.
Positiivista oli, että lokakuun alussa maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön toimesta järjestettiin tapaaminen, jossa olivat mukana myös metsänomistajien edustajat.
Tässäkään tapaamisessa ei käsitelty metsänomistajan asemaa, vaan asialistalla olivat lajien säilyttäminen, tiedon kulku, luontoarvojen huomioiminen ja jälkivalvonta.
Kaikki tärkeitä asioita, mutta ilmeisesti maa- ja metsätalousministeriö ei asialistan laadintaan osallistunut, koska käsitellyt asiat liittyivät ainoastaan ympäristöministeriön suojelunäkökulmaan.
Metsänomistajien asemaa vastaus lähestyi vain ympäristöjuridiikan näkökulmasta.
Ministeri Essayahin aiemmin esille ottamista korvauksista ja teollisuuden hätiköidyistä rajauksista ei saadun vastauksen perusteella keskusteltu.
Kirjallisen kysymyksen vastauksessa maalailtiin laajasti, millä tavoin eläimiä liikkuu paikasta toiseen ja yksilöitä syntyy ja kuolee sekä, mistä virastosta saa hallituksen suuren hallintouudistuksen jälkeen ohjeita ja neuvontaa. Myös metsien satelliittivalvontaa luvattiin lisätä.
Metsänomistajien asemaa vastaus lähestyi vain ympäristöjuridiikan näkökulmasta. Vastauksen mukaan valtion korvausvelvollisuus rajoittuu vain niihin tilanteisiin, joissa sille on lainsäädännössä määritetty korvausvelvollisuus.
Edelleen tuotiin esille, että markkinaehtoisissa ja lainsäädännön ulkopuolisissa tilanteissa korvausvelvollisuutta ei valtiolla ole, vaan kyse on markkinaosapuolten välisestä asiasta.
Metsänomistajia syyllistäväksi voi tulkita vastauksessa sen, että omien toimintatapojen kriittinen tarkastelu kuuluu myös metsäalalle ja, että toiminta tulee sovittaa ja toteuttaa elinympäristöjen vaatimukset huomioon ottavalla tavalla.
Jos ministeri Mykkäsen vastauksen tiivistää, niin puun ostajien ja urakoitsijoiden virheet sekä siitä seuranneet metsänomistajien ohi sovitut rajoittavat toimenpiteet ovat metsänomistajien omaa syytä eikä heille aiheutetusta vahingosta tarvitse muiden kantaa vastuuta.
Huolestuttavinta on, mikäli ympäristöministerin vastaus on yhtä kuin hallituksen virallinen kanta.