Ylistyslaulu porvariston charmille – Karismaattisen Macronin kritiikitön ihailu on tuoreen kirjan kompastuskivi
Ranskan sisäpolitiikkaa, yhteiskuntaa ja arkea tunnetaan Suomessa hämmästyttävän huonosti siihen nähden, millainen historiallis-kulttuurinen asema Ranskalla on ja mikä voimatekijä maa on Euroopan unionissa.
Pitkän linjan toimittaja ja tietokirjailija Helena Petäistö on paikannut asiaan perehtyneiden vajetta.
Petäistön asiantuntemus ja laajat verkostot kortteliparlamenteista vallan kabinetteihin eivät ole kadonneet mihinkään, mutta valitettavasti Gallian kukko kiekuu taas (Otava, 2022) ei yllä edellisen kirjan Ranska, Macron ja minä (Otava, 2018) tasolle.
Syitä voi nähdä useita. Ilmeisin on vallitseva maailmanpalo: Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan käänsi niin kansainvälistä kuin kansallista politiikkaa uuteen asentoon. Myös pandemia-ajan kafkamainen sulku- ja rajoitustila on aihe, jota harva haluaa muistella.
Kirja koostuu viidestä osiosta, jossa on ensin Petäistön esipuhe ja sen jälkeen enimmäkseen MTV3:n sivustolla julkaistuja kolumneja ja esseitä vuosilta 2018–2022.
Käsittelyssä ovat presidentinvaalit, ranskalaisen yhteiskunnan ja politiikan yhteenotot, Ranskan ja etenkin presidentti Emmanuel Macronin kansainväliset suhteet, korona-aika ja viimeisenä hiukan irralliselta tuntuva “persoonia isolla P:llä” -osio.
Sen henkilöt vaihtelevat ex-presidentti Jacques Chiracista muodinluoja Karl Lagerfeldiin ja artistilegenda Charles Aznavourista Marimekon Kirsti Paakkaseen.
Kirjan parasta antia on vuosikymmenten työssä ja arjessa hankittu tieto, jolla Petäistö kuvaa Ranskan poliittista järjestelmää, sen taustoja, presidenttiehdokkaiden persoonia ja kansalaisten asenteita.
Kaiken näennäisen laizzer-faire-asenteen ja mainostetun elämänilon alla Ranska on hierarkkinen, luokkasidonnainen ja byrokraattinen yhteiskunta. Sosiaalinen liikkuvuus on vähäistä, ja käytännössä jokainen maan merkittävä päättäjä tulee samoista eliittipiireistä.
Elämänilonkin kanssa on vähän niin ja näin. Petäistön mukaan “gallialaiset ovat ikuisia valittajia, kaikkeen tyytymättömiä ja alituisia muutoksia vastustajia tietämättä koskaan, mitä he haluavat. Pääasia on, että saa valittaa ja vastustaa.”
Kommentti on kärjistys, ja Petäistön kuvaukset arjen ja politiikan kähinöistä ja paradokseista toimivat.
Isojen yhteiskuntapoliittisten asioiden keskellä esimerkiksi merde!-sanan (kirjaimellisesti paska) eri käyttötavat ja ylipäätään ranskalaisen kielenkäytön analyysi ovat tarkkanäköistä ja viihdyttävää luettavaa.
Tapa, jolla kirjailija kieltäytyy näkemästä Ranskan hajanaisen vasemmiston tai kansalaisten mielenilmausten takana relevanttia syytä, nostattaa kuitenkin kulmakarvoja. Etenkin “äärivasemmiston” Jean-Luc Mélenchonia kutsutaan änkyräksi, vastuuttomaksi pelon lietsojaksi ja niin edelleen.
Petäistö ruotii myös äärioikeiston eli Marie Le Penin ja Éric Zemmourin tekemisiä ja kannattajia. Algerianjuutalaisen ex-journalisti Zemmourin taustat, joista Suomessa ei juuri ole puhuttu, on kerrottu kiinnostavasti.
Ongelmaksi jää turhan selvä poliittinen asemoituminen, jossa kaikki vasemmistoon tai kansalaisliikehdintään viittaava on huonoa tai esimerkiksi keltaliiveistä puhuttaessa niputettavissa “silmittömäksi demokratiaa vaarantavaksi tuhovimmaksi”.
Osa polttoaineveron nostosta alkunsa saaneista mielenosoituksista olikin ryöstelyä, väkivaltaa ja yleistä älämölöä, mutta ajatus kaikista sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja työntekijöiden etua ajavista tahoista roskasakkina tihkuu ajoittain läpi.
Helpommalla pääsee porvariston hillitty charmi ja presidentti Macron Brigitte-puolisoineen, joita kuvaillaan välillä jopa ylistävään sävyyn ulkonäköä ja pukeutumisen yksityiskohtia myöten. Macronilla on ansionsa ja karismansa, mutta asia tulisi vähemmälläkin selväksi.
Macronin ja Ranskan kansainvälistä toimintaa kuvaavaa osiota voi vilpittömästi suositella kaikille EU- ja maailmanpolitiikasta kiinnostuneille.
Suomalaisille usein käsittämättömiltä tuntuvat Ranskan Venäjä-sympatiat, Saksan ja Ranskan kompleksiset mutta välttämättömät suhteet, Macronin Eurooppa-visiot ja Euroopan unionin mehiläispesän toimintamekanismit käydään läpi ajankohtaisten ja pitkällä aikavälillä vaikuttavien tapahtumien kautta.
Helena Petäistö: Gallian kukko kiekuu taas, Otava, 425 s.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä elokuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.