Ydinaseet halutaan kieltää ja samalla niitä halutaan lisää
YK:ssa syntyi viime vuonna sopimus ydinaseiden kieltämiseksi ja samaan päämäärään tähtäävä ICAN-kampanja sai Nobelin rauhanpalkinnon.
Samalla kehitys kulkee myös päinvastaiseen suuntaan: ydinaseiden määrää rajoittavat sopimukset ovat uhattuina ja uudenlaisia aseita kehitellään.
Tämän viikon alussa umpeutui määräaika, jossa Yhdysvaltain ja Venäjän piti saavuttaa vuonna 2010 solmitun niin kutsutun uuden Start-sopimuksen rajoitukset ydinkärkiin ja niitä kuljettavaan kalustoon.
Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoitti olevansa jo maalissa ja sanoi odottavansa Venäjältä vahvistusta samasta.
Moskovasta vakuutettiin Venäjän kunnioittavan sopimusta ja toimittavan Yhdysvalloille tästä todisteet lähitulevaisuudessa.
Suomalainen ydinasepolitiikan asiantuntija Stefan Forss on arvioinut tämän vaativan Venäjältä jossain määrin ”luovaa kirjanpitoa”.
Joka tapauksessa Venäjä on kehittänyt ydinaseitaan siihen malliin, että sopimus on muuttunut Forssin mukaan lähinnä muodolliseksi.
– Sopimus voidaan uusia vuonna 2021, mutta asia on hyvin epävarma, Forss sanoo.
Pelkkä aseen kehitys tai valmistaminenkaan eivät vielä ole sopimusrikos.
Toinen vaakalaudalla oleva sopimus on vuonna 1987 solmittu keskipitkänmatkan ohjukset kieltävä INF-sopimus.
Yhdysvalloissa on jo pitkään syytetty Venäjän rikkovan sopimusta, kun se on ottanut käyttöön maalta laukaistavan, ydinkärjellä varustettavan risteilyohjuksen.
Myös Kaliningradin yhteydessä puheena olleet Iskander-ohjukset saattavat kantaa pidemmälle kuin sopimuksen sallima 500 kilometriä.
Yhdysvallat on myöntänyt aloittaneensa uuden risteilyohjuksen kehittämisen, joka operatiiviseen käyttöön otettuna rikkoisi INF-sopimusta.
Pelkkä aseen kehitys tai valmistaminenkaan eivät vielä ole sopimusrikos.
Yhdysvaltain tuoreessa ydinaselinjauksessa uusien taktisten ydinaseiden kehittämisen tarvetta perusteltiin varsin suoraan Venäjän uhalla.
Moskova tulkitsi linjauksen venäläisvastaiseksi sodanlietsonnaksi, mutta samanlaisia johtopäätöksiä on tehty muuallakin.
– Merkit Venäjän varustautumisesta, ei vaan perinteisesti vaan myös ydinasein, ovat ilmiselviä, arvioi Saksan ulkoministeri Sigmar Gabriel.
Uusien ydinaseiden sijasta Gabriel tarjosi ratkaisuksi entisten aserajoitussopimusten noudattamista ja uusien aloitteiden kehittämistä.
Uusien ydinaseiden kehittämisen on ennustettu johtavan uuteen asevarustelun kierteeseen. Erityisesti pienempien taktisten aseiden on lisäksi pelätty laskevan vaarallisesti kynnystä ydinaseiden käyttämiseksi.
Venäjällä ajatus on jopa kirjattu sotilasdoktriinin.
Maa katsoo, että ydinaseiden rajallisella käytöllä se voisi torjua ja rajoittaa perinteisin asein tehdyn hyökkäyksen.
Doktriinin taustalla nähdään Venäjän altavastaajan asema tavanomaisissa aseissa suhteessa Yhdysvaltoihin ja Natoon.
Yhdysvalloissa järkeillään nyt hieman samansuuntaisesti: meilläkin on oltava pieniä taktisia aseita, jotta vastustaja ei vain erehdy luulemaan, että kynnyksemme omien ydinaseiden käyttämiseen olisi mahdoton ylittää.
Perustelut ovat loogisia, jos oletetaan tai uskotaan, ettei ydinaseen rajallinen käyttö johtaisi täysimittaiseen ydinsotaan.
Siihen saakka niin sanotut pienemmät ydinaseet toimivat samoin kuin isommat vastineensa: pelotteena hyvin, käytännössä eivät ollenkaan.