Viljasadosta on tulossa keskiverto – viljapelloilla tapahtui historiallinen muutos

Maatalous

Suomeen näyttää tulevan tänä vuonna keskimääräinen viljasato, kertoo Luonnonvarakeskus (Luke). Keskus arvioi, että sadon määräksi tulee noin 3,3 miljardia kiloa.

Kaurasadosta on tulossa keskimääräistä suurempi, kun taas rukiin ja ohran sadot ovat jäämässä keskimääräistä pienemmiksi. Vehnän sadosta on tulossa tavanomainen.

Vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala Pellervon taloustutkimuksesta (PTT) sanoo STT:lle, että keskimääräinen viljasato tuskin vaikuttaa ruoan kuluttajahintaan.

– PTT:n arvio on, että vaikka sadosta on tulossa ihan hyvä, se ei vielä näy kaupan hyllyillä kuluttajille, hän kertoo.

Kujala sanoo, että raaka-aine eli vilja muodostaa vaikkapa leivän kuluttajahinnasta lopulta hyvin pienen osan. Sen sijaan palkat, energia, pakkaustarvikkeet ja kuljetukset vaikuttavat hintoihin enemmän.

– Vaikka tuottajahinnat ovat laskeneet, ruoan hinta ei ihan seuraa sitä kehitystä, hän sanoo.

– Keväällä ennustimme, että ruoan hinta laskisi tänä vuonna kaksi prosenttia edellisvuodesta, ja sitä samaa tasoa ennustamme edelleen.

Tuoreempaa arviota on luvassa syyskuun loppupuolella, kun PTT julkaisee ennusteen ruoan hinnan kehityksestä loppuvuodelle ja ensi vuodelle.

Suomen viljapelloilla on tapahtumassa tänä vuonna eräänlainen vallanvaihto. Luken arvion mukaan ohra on tippumassa kärkipaikalta satomäärältään Suomen suurimpana viljana.

Ohra on ollut valtavilja vuodesta 1977 lähtien, mutta tänä vuonna näyttää siltä, että kaura on menossa ohi. Luken satoarvion mukaan kaurasatoa on tulossa reilut 1,2 miljardia kiloa ja ohraa 1,1 miljardia kiloa.

Yliaktuaari Anneli Partala Lukesta sanoo, että ohran viljelyala on ollut laskussa kymmenen viime vuoden ajan. Kauran viljelyala on sen sijaan pysynyt jotakuinkin samana. Kauran ja ohran viljelyalat ovat nyt melko lähellä toisiaan.

– Kauralla on parempi keskimääräinen hehtaarisatoarvio, joten kokonaissadosta näyttäisi tulevan ohraa suurempi, Partala kertoo STT:lle.

Ohraa on viljelty Suomessa pitkälti eläinten rehuksi. Partala sanoo, että samalla kun kotieläintuotanto on vähentynyt, myös ohraa on viljelty vähemmän. Maatilat eivät enää tarvitse yhtä paljon rehua kuin aikaisemmin.

– Esimerkiksi lypsylehmien määrä on Suomessa vähentynyt, ja samoin lihantuotannossa olevien lehmien ja sikojen määrä on hieman laskenut.

Kaurallakin on Partalan mukaan rehukäyttöä, mutta sitä viedään myös ulkomaille 300–400 miljoonaa kiloa vuosittain. Lisäksi kaurasta valmistettuja tuotteita viedään ulkomaille. Kotimaassa ne ovat myös alkaneet osittain korvata lihan käyttöä viime vuosina.

– Ei ohrakaan ole pelkkä rehuvilja, vaan sillä on tärkeää käyttöä mallaspuolella. Sen sijaan leipäviljana ohran käyttö on aika minimaalista Suomessa, Partala kertoo.

Rukiin sato on Luken arvion mukaan tippumassa tänä vuonna lähes puoleen keskimääräisestä. Taustalla ovat Partalan mukaan viime syksyn sateet, jotka haittasivat syysrukiin kylvöjä. Lisäksi syksyllä kylvettyjen viljojen kasvustoja tuhoutuu aina jonkin verran talvisin. Onkin tavallista, että syysviljojen sadoissa on isoja vaihteluja vuosittain.

Sää vaikutti kielteisesti myös kevätkylvöihin. Kuivuutta jatkui lähes koko maassa juhannukseen asti.

– Se vei ehkä ihan terävimmän kärjen tämän vuoden sato-odotuksilta, Partala arvioi.

Juhannuksen jälkeen vesihanat aukesivat, mutta sateissa oli huomattavaa paikallista vaihtelua jopa kuntien sisällä.

Yksi viljelyskasvi, jota sääolosuhteet eivät ilmeisesti ole liiemmin vaivanneet, on herne. Luken ennuste näyttää, että Suomeen olisi tulossa tänä vuonna ennätyssuuri hernesato.

Herneen viljelyala on ollut jo parin vuoden ajan yli 40 000 hehtaaria, mutta tänä vuonna hehtaarikohtainen sato vaikuttaa erittäin lupaavalta.

– Tuo on jo suuri pinta-ala. Se on esimerkiksi kaksi kertaa niin iso kuin perunalla tai sokerijuurikkaalla, Partala sanoo.

Herne onkin kasvanut Suomessa merkittäväksi kasviksi. Suurin osa siitä menee rehuksi kotieläimille, kun sillä korvataan erityisesti ulkomaista tuontisoijaa.

Kaikkiaan Suomessa on viljelypeltoja 2,2 miljoonaa hehtaaria. Partala sanoo, että pinta-ala on pysynyt jo pitkään samoissa lukemissa, vaikka maatilojen ja viljelijöiden määrät ovat vähentyneet.

– Pellot ovat toistaiseksi jääneet viljelyyn, kun toimintaansa jatkaneet maatilat ovat vuokranneet niitä, hän kertoo.

Kysymys kuuluu, kauanko viljelyintoa vielä piisaa ja alkaako peltopinta-ala jossain vaiheessa kääntyä laskuun.

– Löytyykö meillä jatkossa enää yhtä paljon viljelijöitä? Monilla maatiloilla on ollut aika tiukkaa, Partala sanoo.

Myös ilmastonmuutos voi osaltaan muokata suomalaista peltomaisemaa.

Ilmaston lämpenemisen myötä Suomeen saattaa rantautua uusia viljalajikkeita tai kokonaan uusia viljelyskasveja, jotka vaativat pidemmän kasvukauden. Yksi tällainen laji on Partalan mukaan ruisvehnä, josta Luke on tuottanut satotietoja muutaman vuoden ajan.

– Se on satoisa rehukasvi, jota on tavallisesti viljelty eteläisemmissä maissa.

Vaikka ruisvehnää kasvavia peltoja on Suomessa vielä alle 10 000 hehtaaria, viljan satomäärä voi yltää samoihin lukemiin rukiin kanssa. Vuosittainen ruissato on ollut Suomessa viime vuosina keskimäärin 90 miljoonan kilon luokkaa.

Ilmaston lämpenemisellä on myös kääntöpuolensa lisääntyvän kuivuuden muodossa. Partala sanoo, että pidemmän kasvukauden hyödyt karisevat äkkiä pois, jos kesät ovat entistä kuivempia. Samoin on syyssateiden laita: jos sään ääri-ilmiöt lisääntyvät ja vettä tulee liikaa, viljanpuinti menee herkästi puihin.