Vieraskynä: Vihreää aaltoilua
Sain Facebookin kautta kutsun. Haluaisinko liittyä keskustan Vihreään Aaltoon?
Kutsun esittäjä, Pohjois-Pohjanmaalta oleva mies, kertoi olevansa huolissaan niin sisävesien kuin merenkin tilasta, kun Suomeen suunnitellut uudet kaivokset, pumppuvoimalat ja tuulimyllyt sähkölinjoineen pirstovat ja vaarantavat herkkää luontoa vaikeuttaen maaseudun ihmisten elämää ja elinkeinoja.
Kutsun esittäjä sanoi, ettei uuden vihreän teollisuuden ympäristövaikutuksia oteta vakavasti. Jos nyt annamme vesien ja maan pilaantua, laskun maksajiksi joutuvat vielä tulevatkin sukupolvet, hän päätti viestinsä. Liityin Facebook-ryhmään heti.
Kutsuun oli kopioitu rintanapin kuva, jossa luki Vihreä aalto. Se vei ajatukseni kauas 1970-luvulle.
Meillä 1970-luvun nuorilla oli samanlainen rintanappi. Olimme huolissamme luonnonvaroista, jotka ehtyvät, jos kulutamme niin kuin olemme tottuneet. Halusimme suojella luontoa. Siteerasimme tiedemiesten julkaisemaa Rooman klubin raporttia kasvun rajoista.
Keskusta puolueenakin hyväksyi 1980-luvulla vahvoja kantoja luonnon ja ihmisen puolesta. Olimme ydinvoimaa vastaan. Vaadimme teollisuutta lopettamaan vesien pilaamisen. 1980-luvun keskustassa nähtiin paljon samanlaisia tavoitteita nousevan Vihreän liikkeen kanssa. Vihreitä pidettiin kuitenkin kaupunkivihreitä, jotka eivät ymmärrä maaseudun ihmisten tuntoja.
Miten uutta teollisuutta rakennetaan aiheuttamatta pysyviä vahinkoja ihmisille ja luonnolle? Tässä on työsarkaa nykyaikaiselle vihreälle puolueelle.
Keskustan vihreys oli tuohon aikaan hienosti kirjoitettu puolueen ohjelmiin. Käytännön teot romuttivat ajatuksen keskustasta vihreänä liikkeenä. Keskusta vierasti 1980-luvulla perustettua ympäristöministeriötä. Se kun puolueen mielestä sosialisoi maanomistajien omaisuutta. Keskusta vaati Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentamista, vaikka molemmat tekoaltaat jakoivat mielipiteitä keskustan kentällä.
Sanna Marinin johtamassa hallituksessa keskusta oli jatkuvasti napit vastakkain vihreiden kanssa. Riitely söi kummankin kannatusta, mikä nähtiin viimeksi pidetyissä eduskuntavaaleissa.
Keskustan piiristä on kuitenkin aina kuultu myös puheenvuoroja, joissa on otettu kantaa ihmisten huoleen ilmaston muuttumisesta ja ympäristön tilasta. Matti Vanhasen puheet Itämeren tilasta ovat jääneet monen mieleen. Puolueen julkikuvassa vihreys on viime vuosina kuitenkin näkynyt lähinnä puolueen lipun värissä.
Ilmasto lämpenee Suomessa nopeammin kuin on osattu odottaa. Se vaikuttaa jo nyt peruselinkeinoihin, kuten maa- ja metsätalouteen sekä poronhoitoon. Kylmien vesien vaelluskalat, kuten lohi ja taimen voivat huonosti, kun meret lämpenevät. Rankkasateet, kuivuus, helleaallot ja lumettomat talvet yleistyvät. Kaupunkitulvista on tullut jokavuotinen ilmiö.
Miten vihreä siirtymä tehdään oikeudenmukaisesti? Miten uutta teollisuutta rakennetaan aiheuttamatta pysyviä vahinkoja ihmisille ja luonnolle? Tässä on työsarkaa nykyaikaiselle vihreälle puolueelle. Voisiko keskusta olla sellainen?
Suomenmaa julkaisee viikottain politiikan ja median asiantuntijoiden Vieraskynä-kirjoituksia. Kirjoituksissa analysoidaan puoluepolitiikan asetelmia ja suomalaista yhteiskuntaa muovaavia trendejä. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä.