Vieraskynä: Tulevaisuuden paikallisuus on keskustalle mahdollisuus
Paikallisuus on keskustan vahvimpia perinteitä. Kunta- ja aluevaaleissa keskusta on tähän mennessä pärjännyt eduskuntavaaleja paremmin – paikallisen yhteisön luottamusta nauttivien ehdokkaiden ja päättäjien takia. Identiteettiriitelyt ja arvokiistat eivät ole kunta- tai hyvinvointialuepolitiikassa siten pinnalla kuin eduskuntavaaleissa.
Kunta- ja aluevaaleissa menestyvät keskustalaiset toimivat usein erilaisissa järjestöissä, seurakunnassa ja kyläyhdistyksissä. He ovat oppineet kokoamaan näkemyksiä yhteen. Sovittelemaan ja löytämään ratkaisuja. Pienempien paikkakuntien politiikan ymmärrys syntyy ihmisten vuorovaikutuksesta, paikalislehdistä ja vähemmän sosiaalisen median algoritmeista.
Voiko tällaiselle paikallisuudelle perustaa jatkossa? Toimiiko se isommilla paikkakunnilla? Vai onko se väistyvä, menneen maailman ilmiö?
Helsingin Sanomissa 17.1.2025 toimittaja Milla Palkoaho kirjoitti menneen maailman sävyyn ”reippaista keskustalaisista miehistä”, eli paikallisista vaikuttajista, joille kunnat olivat anoneet presidentiltä arvonimiä moninaisin perustein. Keskustalaiset vuosikymmeniä paikallisen yhteisön hyväksi toimineet ihmiset olivat neuvospörssin kärjessä.
Keskustan toiminta on rakentunut ihmisten fyysiselle kohtaamiselle. Puheen ja keskustelun kautta erilaiset käsitykset sovittautuvat yhteen ja linjat selkiytyivät. Siitä syntyy keskilinjan politiikkaa.
Sosiaalinen media on erilainen politiikan teon foorumi. Voit heittää jyrkän kannanottosi tai tuomiosi ja poistua paikalta. Siellä eivät kannat pyöristy vaan usein kovenevat. Keskilinja jauhautuu helposti väliin.
Mutta eikö paikallisuus ole kuitenkin enemmän nousussa kuin laskussa? Gloria-lehdessä arvioitiin äskettäin vuoden 2025 muodin suuntia. Sen mukaan päätrendi on ”paikallisuus ja yksinkertaisuus, joilla haetaan rauhaa maailman hälyltä.”
Paikallisuus on ruoassa, juomissa ja matkailussa ollut jo pitkään vahva trendi. Pientä arvostetaan enemmän kuin suurta. Ihmiset haluavat aitoa ja itse tehtyä. Isot yritykset räätälöivät mainontaansa paikalliseen päin. Korona-aika sai ihmiset arvostamaan omaa lähiluontoa ja juuriaan. Monipaikkaisuus liittää kaupunkeja ja maaseutua yhteen.
Uusi paikallisuus ei ole nurkkakuntaisuutta vaan enemmänkin isosti ajattelua.
Keskustan vahvasta paikallisuuden perinnöstä on hyvä ammentaa uuteen. Mutta ihan vanhoilla eväillä ei uusi paikallisuus vahvistu. Se vaatii paikallisen toiminnan uudistumista.
Keskusta voisi valmentaa aktiivejaan yhteisömanagereiksi, jotka luovat suuntaa ja merkityksiä hyödyntäen sekä ihmisten kohtaamisia ja sosiaalista mediaa. Tärkeää on antaa ääni erilaisille ihmisille, ei vain yhdelle ”kunnanisälle – tai äidille”.
Toinen oivallinen uuden paikallisuuden toimintamalli ovat Erätauko-tyyppiset keskustelut, joissa kaikki paikalla olijat pääsevät sanomaan sanansa. Perinteisissä poliittisissa tilaisuuksissa yksi puhuu ja muut kuuntelevat.
Uusi paikallisuus ei ole nurkkakuntaisuutta vaan enemmänkin isosti ajattelua. Sopuisa ja sovitteleva mutta samalla avara ja erilaisuutta hyväksyvä paikallisuus vahvistaisi keskustaa.
Suomenmaa julkaisee viikottain politiikan ja median asiantuntijoiden Vieraskynä-kirjoituksia. Kirjoituksissa analysoidaan puoluepolitiikan asetelmia ja suomalaista yhteiskuntaa muovaavia trendejä. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä.