Vähäluminen pakkastalvi luo haasteita mustikalle
Vähäluminen talvi luo haasteita muun muassa mustikoille ja Saimaalla pesiville norpille. Tavallista lämpimämpi joulukuu taas saattoi vaikuttaa lintujen talvehtimispäätöksiin.
Tammikuussa pakkanen paukkui, mutta lunta tuli monin paikoin poikkeuksellisenkin vähän. Lunta oli keskiarvoa enemmän ainoastaan Keski-Lapissa.
Saimaalla vuodenvaihteen jälkeen tullut kylmä talvi on jäädyttänyt järvet ja luntakin on ollut tarpeeksi saimaannorpan pesintään varten luotavien apukinosten tekemiseksi. Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Riikka Alakoski Metsähallituksesta toteaa, että muun Suomen tapaan Saimaallekaan lunta ei ole kertynyt paljoa.
– Täälläkään ei ole riittävän kokoisia luonnonkinoksia muodostunut. Apukinoksista on ihan välttämätön apu tänäkin vuonna, Alakoski arvioi.
Apukinoksia on tehty suojelutoimenpiteenä vuodesta 2014, ja niitä tehdään vuosittain noin 200–300. Hieman yli vuosikymmenen aikana saimaannorpat ovat ottaneet hieman yli 60 prosenttia näistä käyttöön.
Suomen alkuperäinen kasvillisuuslaijisto on sopeutunut hyvin koviinkin pakkasiin, mutta talvehtimisessa paksu lumipeite auttaa, kertoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta.
– Jos on kovin kovat pakkaset ja ohut lumipeite, niin siitä voi tulla jonkin verran vaurioita vaikkapa mustikkakasvustoihin.
Mustikka talvehtii vihreinä versoina ja odottaa sään lämpenemistä, että silmut saadaan puhkeamaan. Eristävästä lumipeitteestä olisi Ryttärin mukaan mustikalle valtava hyöty.
Vähälumisten pakkasten lisäksi myös voimakkaat säätilojen vaihtelut voivat yhtä lailla olla haitallisia.
Tavallista lämpimämpi joulukuu on voinut johtaa muuttolintujen parissa siihen, että osittaismuuttajista suurempi osa on päättänyt jäädä talvehtimaan Suomeen, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Andreas Lindén. Osittaismuuttajista vain osa muuttaa talveksi pois ja osa jää Suomeen.
Lindénin mukaan osittaismuuttajia saattaa lähteä muuttamaan jopa keskellä talvea, jos sääolot muuttuvat. Usein muuttovietti on syksyllä ja keväällä, joten kerran tänne jäätyään ne saattavat yrittää jäädä koko talveksi.
– Osa saattaa olla sitten vaikeuksissa, jos tulee tosi ankara talvi, Lindén kertoo.
Lindén muistuttaa, että valtaosa osittaismuuttajalajeista ei ole kuitenkaan erityisen herkkiä talvelle ja ne selviävät kylmästäkin.
Suomessa elävät nisäkkäät ovat sopeutuneet hyvin talviolosuhteisiin eikä tammikuun kaltainen kylmä jakso ole mitenkään katastrofaalinen vaan lähempänä normaalia, Lindén kertoo.
Vähälumisuus ei haittaa valkoiseen talviturkkiin vaihtavia eläimiä, kunhan lumipeite maahan saadaan.
Valkoturkkiin vaihtavien metsäjänisten, kärppien ja lumikkojen määrä on kuitenkin vähentynyt selvästi viimeisten vuosikymmenien aikana.
– Ainakin osasyynä on ajateltu olevan se, että yhä suuremman osa siitä ajasta, kun niillä on valkoinen turkki, maa on tumma. Silloin ne erottuvat todella selvästi ja jäävät helpommin petojen saaliiksi, Lindén kertoo.
Kärppä ja lumikko ovat sekä petoja että saaliita, joten lumettomaan aikaan ne saattavat sekä jäädä valkoisena helpommin saaliiksi että näkyä helpommin niiden saalistamille eläimille.