Vaalan kunnanjohtaja Tytti Määttä on monitoiminainen, joka uskoo maaseudun elinvoimaisuuteen
Vaalan keskustaraitti on arkimaanantaiaamuna hiljainen, mutta antaa silti vireän vaikutelman. Tuossa on kuntosali ja fysioterapeutti, siinä uutukainen S-Market, useampikin antiikkikirpputori tarjoaa aarteita menneisyydestä.
Ei tämä nyt kuolevalta kylältä vaikuta. Idylliltä pikemminkin.
Vielä kun tietää, että vastikään uusi päiväkoti juhli avajaisiaan ja tuhannet kesämökkiläiset vilkastuttavat Oulujärven rantoja sesonki-aikoina, kunnanjohtaja Tytti Määtän närkästyneen vastineen Suomen Kuvalehden listaukseen henkitoreissaan viruvista kunnista ymmärtää.
Erityisesti Määttää harmitti, että moni maakuntalehti uutisoi listan sivuillaan.
– Teemme hartiavoimin työtä uuden kuntastrategian parissa, ja sitten tulee tällainen. Ihmisiltä loksahtaa suu auki. He miettivät, onko heitä huijattu, Määttä sanoo.
Harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtajasta on hyvä, että asioista keskustellaan. Toivoa silti sopii, etteivät arvovaltaiset mediat lähtisi iltapäivälehtiotsikointiin.
Pienten kuntien elinvoimaa voi Määtän mukaan tarkastella monesta suunnasta.
On totta että asukasluvut hiipuvat. Ihmisten matka käy useammin hautausmaalle kuin synnytyssaliin.
Asukkkaita virtaa Vaalan kaltaiseen vesistöpaikkakuntaan kuitenkin myös muuten. Vakiokuntalaisten lisäksi se vetää kakkosasujia ja matkailijoita.
Kesäisin väkiluku virallisesti tuplaantuu, mutta Määttä uskoo sen jopa triplaantuvan.
Toisaalta esimerkiksi etätyö sekä palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistäminen voisivat olla tulevaisuuden ratkaisuja.
– Pitäisi kannustaa isoja firmoja ja valtiota panostamaan etätyön lisäämiseen, Määttä sanoo.
Yksi haaste on, ettei väki kaupungeista liiku maalle edes työn perässä, vaikka tutkimusten mukaan suuri osa suomalaisista haluaisi asua maalla. Työpaikkoja on Vaalassakin auki, mutta osaajia ei aina löydy.
– Väärät mielikuvat ovat valloillaan. Uskotaan, että maaseutu näivettyy eikä töitä ole, kunnanjohtaja pahoittelee.
Väärät mielikuvat ovat valloillaan. Uskotaan, että maaseutu näivettyy eikä töitä ole.
Hän huomauttaa, että pienissä kunnissa myös palvelut toimivat.
– Turussa jonotin hammaslääkäriin viisi kuukautta, täällä ajan saa kahden viikon päähän, Määttä antaa esimerkin.
Hyvinvointia ja strategioita suunnitellaan Vaalassa yhdessä kuntalaisten kanssa. Eikä vain suunnitella vaan myös tehdään.
Entinen koulu esimerkiksi muutettiin järjestöjen taloksi, jossa on sisägolf-rata, eläkeläisten klubitila ja ampumarata.
Kokemus on osoittanut, että ihmiset ovat aktiivisia, kun saavat siihen mahdollisuuden. Pistävät rahaakin likoon. Julkisyhteisön ei tarvitse joka hätään availla kukkaronnyörejä.
Määttää suorastaan huvitti kuntarakenneselvityksen ehdotus, että maaseutukuntien asukkaita kuljetettaisiin busseilla kaupunkiin kulttuuririentoihin.
– Miksi ajatus on aina niin päin? Tulkaa kesällä tänne. Meillä on teatteria, oopperaa, museoita ja korkeatasoista taidetta, Määttä paukuttaa.
Haastattelupäivänä kunnanjohtaja etätyöskentelee kotona, sillä perheen kuopus on sairaana.
Potilas leikkii prinsessalegoilla olohuoneen pöydän alla.
Oulujärven jää siintää lumipeitteisenä olohuoneen ikkunan takana. Talvirauha kietoo Säräisniemenkylää.
Tässä miljöössä liikuntaa monipuolisesti harrastava Määtän perhe viihtyy. Sienestys- ja marjastusmaat ovat lähellä.
– Mökille lähdemme vielä syvemmälle Kuhmon korpeen. Nautin, kun ei näy ristin sielua, Määttä nauraa.
Hän on kattanut pöytään Vaalan juustolan leipäjuustoa, paikallisen leipomon ruisleipää, tyttären kanssa leivottua porkkanakakkua ja itse keittämäänsä karviaishilloa.
Maatilalla kasvanut lähiruokafriikki toteuttaa ideologiaansa myös kotikeittiössä.
– Tuore kala Oulujärvestä ja tattikastike itse poimituista sienistä, sen parempaa ei saa missään, hän kehaisee.
Määttä on vienyt päättäjien ja ruokapalvelupäällikön kanssa lähiruokaperiaatteen myös kunnan julkisiin keittiöihin. Se on vaatinut uudenlaista ajattelutapaa.
– Listalla pitää olla ruokia, joiden raaka-aineita voi hankkia läheltä. Riisiä ei kasva Suomessa, Määttä toteaa.
Ruokalista tehdään sesongeittain. Yhteistyö kalastajien, ruoantuottajien ja jalostajien kanssa on tärkeää. Reseptiikkaa kehitetään keittiössä itse.
Entä hinta? Eurohan se maailmassa määrää, etenkin kuihtuvissa kuntatalouksissa.
– Hinta pysyy keskiarvossa. Jos jonain päivänä on kalliimpaa lähilihaa, toisena tarjoillaan ohrapuuroa lähimyllyn ryyneistä. Se kompensoi, Määttä selittää.
Nuoresta iästään huolimatta Määttä on ehtinyt olla monessa mukana.
Kirjoitusten jälkeen hän lähti Turkuun opiskelemaan valtiotiedettä, mutta oli sitä ennen perustanut Vaalaan keskustanuorten paikallisyhdistyksen.
– Kainuun keskustanuoret järjesti tilaisuuden. Sinne tulin vain minä, joten pistin pystyyn osaston ja sain vähitellen muitakin mukaan.
Pian Määttä oli Kainuun keskustanuoren piirin johtokunnassa, kohta keskustanuorten hallituksessa. Turussa hän lyöttäytyi keskustaopiskelijoihin ja keskustan kunnallisjärjestöön. Vähän vahingossa hän ajautui joukkoliikennelautakunnan varajäseneksi.
Seuraavissa vaaleissa aukesi paikka kaupunginvaltuustoon, ja pian Määttä oli jo ehdolla sekä eduskuntaan että europarlamenttiin. Ääniä tuli ihan hyvin, vaikka paikkaa ei hellinnytkään.
Vaikuttamisen mahdollisuuksia oli silti paljon. Keskustanuorten varapuheenjohtajaksi noussut Määttä johti puhetta myös Pohjoismaiden keskustanuorissa ja Pohjoismaiden neuvostossa sekä edusti nuoria puoluevaltuuskunnassa.
Minkälaisen neuvon Turussa menestyksekkäästi vaalityötä tehnyt antaisi keskustan kaupunkipolitiikan tekoon?
– Ruoka on luonteva osa keskustalaisuutta. Se kiinnostaa, Määttä vastaa.
Hänen mielestään kaupungeissa kannattaisi puhua myös keskustalaiseen arvomaailmaan kuuluvasta sivistysaatteesta, perusopetuksesta ja toisen asteen koulutuksesta.
– Samoin arjen sujuvuuteen sekä paikallisvaikuttamiseen liittyvät teemat ovat tärkeä osa keskusta-aatetta. Suomessa haetaan kansainvälisiä esimerkkejä lähidemokratiasta eikä tiedetä, että se on ollut maaseudulla arkea jo pitkään.
Ruoka on luonteva osa keskustalaisuutta. Se kiinnostaa.
Vain 28-vuotiaana Määttä valittiin kotikuntansa Vaalan johtoon. Syliinsä hän sai pahasti alijäämäisen kriisikunnan, jonka koulut olivat homeessa.
– Sitä oli niin huima. Ajatteli vain, että lähen tekemään. En tiedä, uskaltaisinko enää ryhtyä samaan, Määttä hymyilee.
Ensi töikseen hän esitti verojen korottamista, laati tasapainottamisohjelman yhdessä päättäjien kanssa ja kirjoitti hankesuunnitelman uuden koulun rakentamisesta.
Vastustustakin tuli, mutta kun tehtiin päätös uuden koulun rakentamisesta, täpötäysi valtuustosali herkesi aplodeihin.
– Silloin tuntui, että ehkä teemme oikeita asioita.
Talouskin on saatu kuntoon. Määtän kaudella on ollut vain yksi lievästi tappiollinen vuosi. Päättäjät ovat sitoutuneet yhteisiin periaatteisiin.
– Aina ei ole ollut helppoa, kunnanjohtaja huokaa.
Vaikeista ratkaisuista huolimatta hän kokee, että oman maan profeettaa on pidetty kotikylällä hyvin.
Kun hän menee kauppaan tyttärien kanssa, puhuttelijoita riittää.
– Tytöt huuheltavat pikkukärryjen kanssa, keräävät ne täyteen milloin mitäkin. Niitä sitten palautellaan, kun ihmiset ovat saaneet asiansa kerrotuksi.
Yhteys kuntalaisiin on tärkeä.
Parina vuonna Määttä on lounastanut Vaalan kahdeksasluokkalaisten kanssa. Kerrallaan syömään tulee neljä koululaista. Ruuan äärellä puhutaan nuorten elämästä ja tulevaisuudesta, mutta myös kunnasta ja kunnanjohtajan työstä.
Näinkin kunnanjohtaja pysyy kärryillä eri-ikäisten asioista. Ehkä siinä avautuu nuorillekin, että kunnan virkamiehet ovat tavallisia, lähestyttäviä ihmisiä.
Puoluepolitiikan teko on Määtällä luonnollisesti jäänyt, mutta se kiinnostaa edelleen.
Joskus poliittinen tausta on rasite. Keskustalaisuuden leima ei irtoa, mutta kunnanjohtajan välit ovat hyvät kaikkiin puolueisiin.
Määttä on myös aktiivinen kirjoittaja ja some-vaikuttaja. Kunnanjohtajan omalla Facebook-sivulla ja Mietitytti-blogissaan hän ruotii ajankohtaisia asioita sekä johtajuuteen, perheeseen ja hyvinvointiin liittyviä teemoja.
Vieläkö vaalikentät kutsuvat?
– Nyt paikkani on täällä, mutta tulevaisuudessa se voi olla jossakin muualla, Määttä tuumaa.
Tildalla alkaa olla nälkä. Äiti tarjoilee hirvenlihakeittoa, maanittelee syömään.
– On hienoa, että saan olla lasten arjessa läsnä, Määttä hymyilee.
Siitä näkökulmasta Helsinki on turhan kaukana.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 3.2. Lehden voi tilata täältä .