Uutisanalyysi: Ranskan mellakat, brexit, terrori-iskut, ääriajattelun nousu… – Eurooppa rypee useissa kriisessä, mutta äänestysintoa EU-vaaleissa se ei nosta
Kriisejä siellä, kriisejä täällä.
Niin voisi sanoa Euroopan unionista, jolla on edessään viimeinen puolivuotiskausi ennen toukokuisia parlamenttivaaleja. Vaikeuksissa EU on rypenyt jo tolkuttoman kauan, eikä loppua näy.
On brexitiä, on Itä-Euroopan maiden kapinaa, on Ranskan kuohuntoja, terrori-iskuja, jäsenmaiden löperöä talouspolitiikkaa, oikeusvaltioperiaatteen halveksuntaa, kauppasodan uhkaa.
Kaiken keskellä EU joutuu kysymään itseltään, onko se tarpeeksi iso ja yhtenäinen muiden isojen mahtien kuten Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan rinnalla.
Nämä teemat tulevat väistämättä olemaan pinnalla myös EU-vaalikeskusteluissa. Tunnelma voi käydä kiihkeäksikin, moni suomalaismeppi arvelee Suomenmaalle.
Iso haaste EU:lle onkin, miten kriisejä pursuavaan keskusteluun vastataan. Ympäri Eurooppaa isointa ääntä pitävät EU-kriittiset populistit, joista monille vahvat tunnelataukset ja suoranaiset valheet ovat retoriikan perustyökaluja.
Tilannetta eivät helpota Unkarin ja Puolan kaltaiset maat, joissa valtiojohto pilkkaa avoimesti EU:n periaatteita.
Luultavasti vaaleissa nähdään sama poliittisen kentän uusjako, joka tuli esiin jo Ranskan presidentinvaaleissa keväällä 2017.
Perinteiset kiistakumppanit oikeisto ja vasemmisto muodostavat yhteistyön nimeen vannovan rintaman. Toisella puolella ovat kansallismieliset, joille EU:n hajottaminen on keskeinen tavoite.
– Suomessa tämä jako ei näy, mutta Euroopassa Le Penit, Viktor Orbanit ja kaikki muut mahdolliset pitävät yllä räikeää keskustelua, kokoomusmeppi Sirpa Pietikäinen sanoo.
Kriisien joukkoon on laskettava myös ilmaston lämpeneminen, josta Euroopan olisi pakko jaksaa puhua. Ilmaston mainitsevatkin vaaliteemoissaan kaikki suomalaismepit perussuomalaisia lukuunottamatta.
Aihe saattaa kuitenkin hautautua kiihkeitä tunteita nostattavien teemojen alle. Niitä ovat turvallisuus ja maahanmuutto, jotka mielletään varsin helposti EU:n vastuulle.
Turvallisuudentunteen järkkymisestä Eurooppa sai jälleen joulukuussa kipeän muistutuksen, kun Strasbourgin joulutorille iskettiin. Keskustameppi Mirja Vehkaperä arveli silloin tuoreeltaan, että vaaliteltoilla tullaan varmasti kysymään, mitä konkreettista EU on turvallisuuden hyväksi tehnyt.
Iskuista löytyy nopeasti aasinsilta maahanmuuttokeskusteluun. Tulenarka aihe nostattaa aina ilmoille vihasta sinkoilevia argumentteja. Se sataa populistien laariin.
EU:n uskottavuutta nakertaa myös eurovaalien melko alhaiseksi jäävä äänestysprosentti.
Suomessa asiaan luo tällä kertaa oman vaikeuskertoimensa eduskuntavaalien läheisyys. Missä määrin kampanjaväki ja kansalaiset jaksavat lähteä toreille ja vaaliuurnille kahteen kertaan lyhyen ajan sisällä?
Osaltaan alhainen innokkuus kertoo siitä, että EU:n kriiseissä on kyse koko järjestelmää ylläpitävän demokratian kriisistä. Yhä enenevässä määrin Euroopassa kysytään, ovatko demokraattisesti valitut elimet kykeneväisiä vastaamaan ihmisten ongelmiin.
Keskustameppi Anneli Jäätteenmäen mukaan perinteiset puolueet ovat epäonnistuneet siinä tehtävässä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Yksi esimerkki tästä on hänen mukaansa Ranska, jossa raivoisat mellakat värittivät loppuvuotta.
Ulospääsytietä on vaikea löytää. Presidentti Emmanuel Macron vastasi mellakoihin lupaamalla kansalaisille lisää palkkaa ja bonuksia, mutta demarimeppi Liisa Jaakonsaari pelkää senkin kääntyvän lopulta EU:ta vastaan.
– Eivät Macronin lupaukset ilmaisia ole. Jos EU joutuu sanomaan Ranskalle budjettikurin nimissä ei, ihmiset mieltävät sen EU:n syyksi. Ja Ranska on merkittävimpiä ilmapuntareita Euroopan mielialoille, Jaakonsaari sanoo.
Euroopassa kysytään, ovatko demokraattisesti valitut elimet kykeneväisiä vastaamaan ihmisten ongelmiin.
Ehkä ongelmien perimmäisin syy löytyy siitä, mitä RKP:n Nils Torvalds puhuu identiteettien murroksesta.
Kun puolueet reippaat sata vuotta sitten syntyivät, ihmiset muodostivat identiteettinsä kollektiivien kuten puolueiden mukaan. Nyt identiteetit muodostetaan minä-lähtöisesti. Se ei ole aina paras lähtökohta, kun pitäisi päättää yhteisistä asioista.
EU muodostuu 28 itsenäisestä jäsenmaasta. Harva kokee sitä yhteisökseen, jota kannattaisi puolustaa. Monikon ensimmäinen persoona ”me” ei ole muotisana, vaikka Sirpa Pietikäisen mielestä sen pitäisi olla.
– Meidän pitäisi muistaa, että EU:n sisälle mahtuvat niin Macronin kuin Le Peninkin kannattajat. EU on heidän kaikkien.
Näin varmasti on, mutta tällä hetkellä kehitys näyttää kulkevan aivan päinvastaiseen suuntaan.