Uusi hallitus kiristää rangaistuksia seksuaalirikoksista – rikosoikeuden professori pitää kokonaisuudistusta kiireellisenä
Edellinen hallitus uudisti seksuaalirikoslainsäädäntöä, mutta laissa riittää edelleen työsarkaa. Rikosoikeuden professori Sakari Melander sanoo, että uudessa hallitusohjelmassa luvattu kokonaisuudistus on enemmän kuin ajankohtainen.
– Viimeisin uudistus ei poistanut millään muotoa kokonaisvaltaisen uudistamisen tarvetta. Seksuaalirikosluku on ehdottomasti kiireellisimpiä uudistuksen tarpeita rikoslaissa, sanoo Helsingin yliopistossa työskentelevä ja oikeusministeriön uudistustyöryhmässä istuva Melander STT:lle.
Melander katsoo, että edellinen kokonaisuudistus oli vuonna 1999 voimaan tullessaan jo valmiiksi vanhentunut tai ainakin vanhentui äkkiä.
– Mikä uudessa hallitusohjelmassa on nyt todettu ja mikä on oikeustieteilijöille ollut selvää jo varsin pitkään, on seksuaalisen itsemääräämisoikeuden vahvistaminen ja sen syvällisempi ymmärtäminen. Se olisi mielestäni pitänyt jo aiemminkin ottaa huomioon paremmin, Melander sanoo.
Edellinen hallitus korotti muun muassa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistusta. Nykyisen hallituksen on taas tarkoitus kiristää törkeiden lapsiin kohdistuvien rikosten vähimmäisrangaistuksia. Minimirangaistusten korotuksella on Melanderin mukaan selvästi merkittävämpi vaikutus.
– Vähimmäisrangaistuksen nosto nostaa tosiasiallisesti langetettavia rangaistuksia aina enemmän, sillä valtaosa tapauksista on siellä lievemmällä puolella.
Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg pitää erityisesti raiskauksen tunnusmerkistön muuttamista tarpeellisena. Raiskausnimike on tarkoitus muuttaa suostumusperustaiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että raiskaus ei enää edellyttäisi väkivaltaa tai sen uhkaa, vaan rikokseksi voitaisiin katsoa sukupuoliyhteys, joka tapahtuu ilman suostumusta.
Åberg huomauttaa, että suostumusperustaisen raiskauksen tulkinta ei kuitenkaan käytännössä ole ongelmaton. Pelkona on, että huonosti valmisteltuna se voi jopa heikentää uhrin mahdollisuuksia saada oikeusturvaa.
– Lainsäädännön pitää olla niin selkeä lain tulkitsijoiden kannalta, ettei uhrille tule enemmän pettymyksiä siitä, ettei osata tulkita tai ettei tule tutkinnan keskeytyksiä tai syyttämättäjättämisiä sen takia, että suostumuksen puutteen toteen näyttäminen on liian vaikeaa, Åberg sanoo.
Hallitusohjelmassa ei ole mainintaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä sisältävän materiaalin sääntelystä, mutta se saattaa olla kohta, jonka ohi aika on ajanut.
Materiaalia koskeva rikollisuus nousi Suomessa laajasti julkisuuteen keväällä, kun keskusrikospoliisi (KRP) kertoi paljastaneensa viiden suomalaismiehen ringin, jonka epäillään tuoneen materiaalia ulkomailta sekä kuvanneen ja levittäneen kuvaa ja videota itse tekemistään lasten hyväksikäytöistä ja raiskauksista.
Netin seksuaalirikollisuutta tutkivat poliisit ovat todenneet, etteivät materiaalin hallussapidon ja levittämisen rangaistukset ole linjassa varsinaisten tekojen kanssa.
– Rangaistukset eivät ole tarpeeksi kovia, kun ajatellaan, mitä ne voisivat kokonaisarvostelultaan olla, sanoo KRP:n lasten seksuaalisen hyväksikäytön nettiedustelun ryhmänjohtaja Maria Rossi.
Materiaalin hallussapidossa ja levittämisessä rangaistusasteikko alkaa sakosta.
Rossi huomauttaa, että kuvat ja videot ovat aina todiste siitä, että lapselle on tehty seksuaalista väkivaltaa.
– Sillä rikoksella on aina uhri. Jos ei olisi ihmisiä, jotka niitä kuvia haluavat ja lataavat, tätä rikollisuutta ei olisi.
KRP:n mukaan lasten hyväksikäyttöä ja kiduttamista sisältävää materiaalia liikkuu ja tuotetaan paljon ja sen määrä on edelleen kasvussa. Kansainvälisiltä viranomaisilta tulee jatkuvasti vinkkejä suomalaisiin liittyvistä epäilyistä, eikä Rossin mukaan niitä kaikkia ehditä käydä läpi.
Professori Melander sanoo, että materiaalin hallussapito- ja levittämisrikokset eivät tällä hetkellä ole laissa varsinaisesti seksuaalirikoksia, vaan ne on Suomessa ymmärretty pikemmin yleistä järjestystä loukkaaviksi rikoksiksi. Myös hänen mukaansa näiden tekojen kohdalla pitäisi miettiä, mikä oikeastaan on se, mitä rikoksella loukataan.
– Oikeustieteessä on keskusteltu ja esimerkiksi EU-direktiiveissä näkyy, että tämäntyyppiset teot ymmärretään eurooppalaisessa katsannossa lapsiin kohdistuviksi seksuaalirikoksiksi. Näiden rikosten suojelukohteen määrittely on merkityksellistä esimerkiksi tekojen rangaistusarvon ja moitittavuuden arvioinnin kannalta.