Ukrainalaiset astuvat rajan yli Puolaan ja kohti tuntematonta – sodan ja rauhan raja ylitetään kävellen
Väsyneet ukrainalaiset ylittävät jalan raja-asemaa, jolle he ovat saapuneet pitkän matkan päätteeksi busseilla ja muilla kulkuneuvoilla. Rajasilta ylitetään lyhyellä kävelyllä painavien laukkujen kanssa.
Puolan puolella vastassa on avustustyöntekijöitä sekä monen maan toimittajia ja kuvaajia, joita puolalaiset rajavartijat häätävät kerta toisensa jälkeen pois ajoradalta. Hetken kuluttua kuvaajalauma palaa taas tielle kuin vuorovesi.
Ukrainasta tulevia vastassa on myös ihmisiä, jotka ovat lupautuneet auttamaan heitä eteenpäin matkalla kohti turvasatamaa muualla Puolassa tai Euroopassa.
Yksi heistä on 57-vuotias pankkialalla työskentelevä Robert Chudzik, joka on tullut tarjoamaan kyytiä perheystävälle, jota ei ole itse aiemmin tavannut. Hänet pitää tunnistaa valokuvan avulla.
Robert seisoskelee väenpaljoudessa käsissään kyltti, jossa lukee ”Olga Solonko” sekä latinalaisin että kyrillisin aakkosin kirjoitettuna. Sotaa pakoon lähtenyt nuori nainen on kotoisin Umanin kaupungista, joka sijaitsee noin 200 kilometriä Kiovasta etelään.
– Hän on tulossa tänne poikansa kanssa, hyvin pienen pojan, kuusivuotiaan. Me tunnemme hänen anoppinsa oikein hyvin, siksi olen täällä, viedäkseni heidät Varsovaan, Chudzik kertoo STT:lle.
Takanaan naisella ja lapsella on yhdeksän tunnin bussimatka. Sotaa pakoon lähteneelle äidille ja tämän lapselle on jo järjestetty valmiiksi asunto Varsovassa. Sukulaisuus- ja ystävyyssiteiden vuoksi monella sotapakolaisella on jo määränpää tiedossa.
Medykan raja-asema on vain välietappi pitkällä matkalla, jonka päätöspisteenä siintää useimpien haaveissa paluu takaisin kotimaahan Ukrainaan, jossa vallitsisi jälleen rauha. Nyt tuo unelma näyttää vielä kaukaiselta Venäjän kiihdyttäessä hyökkäystään Ukrainaan.
Venäjän viikko sitten käynnistämä laaja hyökkäys on synnyttänyt lyhyessä ajassa pakolaismäärän, jonka lähimmät eurooppalaiset vertauskuvat löytyvät Jugoslavian hajoamissodista ja toisesta maailmansodasta. YK:n mukaan Ukrainasta on seitsemän päivän aikana paennut miljoona ihmistä naapurimaihin.
Robert Chudzik ei ole itse matkustellut Ukrainassa, mutta oli suunnitellut tulevaisuuteen vierailua tuttavien luona. Sellaiset suunnitelmat särkyivät, kun Venäjä toteutti pahimmat pelot ja hyökkäsi Ukrainaan.
– Olin rikki ja raivoissani. Ukrainalaiset eivät ansaitse tätä. Heillä oli demokraattinen maa. (…) Ikävä kyllä Venäjän mielestä Ukraina on osa Suur-Venäjää, heidän suurta imperiumiaan.
Chudzikin mukaan venäläiset ovat tässä uskossaan ”hyvin sairaita”.
– Heidän pitäisi ymmärtää, ettei Venäjä enää ole mikään suurvalta, vaan sen pitäisi olla tavallinen maa, jolla ei ole mitään aluevaatimuksia naapurivaltioissa.
Chudzikin mukaan Ukrainan sodalle ei ole odotettavissa nopeaa loppua, ellei Venäjä päätä perääntyä. Hän on nähnyt monien ukrainalaisten matkustavan synnyinmaahansa valmiina taistelemaan.
– Pelkään, että edessämme on pitkä partisaanisota. (Ukrainalaisilla) on pitkät perinteet partisaanisodankäynnistä. Vaikka heidät voitettaisiin taisteluissa, he muodostavat sissiryhmiä.
Taistelemassa on myös Olga Solonkon aviomies Vlad, jonka Chudzik tuntee hyvin. Haaveena on, että perhe pääsee vielä palaamaan yhteen.
Sodan pitkittyessä myös satojen tuhansien pakoon lähteneiden ukrainalaisten on rakennettava elämänsä uudelleen vieraissa maissa.
Kun sotaa pakeneva Olga Solonko on ehtinyt lapsensa kanssa toipua matkastaan ja sodan rasituksista, Chudzik aikoo auttaa tätä muun muassa työpaikan löytämisessä.
Puolalaisten innokkuus auttaa ukrainalaisia pakolaisia tuli yllätyksenä myös Chudzikille.
– Olin hyvin yllättynyt siitä. En uskonut, että puolalaiset reagoisivat niin spontaanisti tähän. Melkein kaikki ystäväni ja kollegani ovat auttaneet jotenkin.
Chudzik ei ole varma, kuinka pitkään vieraanvaraisuus kestää sodan jatkuessa. Ukrainalaiset ovat kuitenkin hänen mukaansa puolalaisille tuttuja naapureita, joita ei voi maahanmuuttopolitiikan kannalta verrata Afrikasta tai Lähi-idästä saapuviin siirtolaisiin.
Erilaisen suhtautumisen ovat saaneet tuntea nahoissaan Ukrainasta pakoon pyrkineet, joiden ihonväri poikkeaa valtaväestöstä. Muun muassa afrikkalaistaustaiset pakolaiset ovat kertoneet kokeneensa rajalla rasismia ja rotuerottelua, raportoi uutistoimisto AFP.
Puolassa äärioikeistolaiset ovat hyökänneet juna-asemilla tummaihoisia pakolaisia kohtaan, kertoi puolestaan brittilehti Guardian. Äärioikeistolaisryhmät ovat myös levittäneet perättömiä tietoja rikoksista, joita Ukrainasta tulleiden afrikkalais- tai lähi-itäläistaustaisten pakolaisten väitetään tehneen.
Medykan rajalla STT todistaa, kuinka Chudzikin pitkä odotus lopulta palkitaan, kun Olga Solonko ja tämän Maks-poika saapuvat kävellen rajan yli, josta he jatkavat suoraan kohti Varsovaa.
Medykan rajalla nähdään myös iloinen jälleennäkeminen, kun rajan yli tätinsä Olenan kanssa saapuva pikkutyttö loikkaa Puolassa asuvan isänsä Denin halaukseen. Tytär oli asunut miehen entisen vaimon luona Ukrainassa, mutta oli nyt lähetetty sodan tieltä naapurimaahan.