Työttömyyspätkät saivat Ismo Apellin kokeilemaan pullakuskin hommia – kaupan työntekijä luuli piilokamerapilaksi
Monialainen yrittäjä, kuntapoliitikko, näyttelijä, ohjaaja, teatterin omistaja, kuuden lapsen isä ja jo yhden ukkikin. Ismo Apellin tittelilista on pitkä.
– Ainahan minä oon ollu suuna päänä joka paikassa, Apell nauraa.
Virkoja on monia, mutta ideoita sitäkin enemmän.
Esimerkiksi sellaisia, että keskustan sivuille pitäisi saada videoita, joissa kysyjille selitetään selkokielellä, mitä vaikeat poliittisessa keskustelussa vilisevät termit tarkoittavat.
– Että Pihtiputtaan mummu kyssyy, mikä se on se kiky. Ja toinen Pihtiputtaan mummu tai vaikka minä tai sinä vääntää vastauksen rautalangasta. Oon tätä Sipilälle ehottanut.
Kieltämättä aika innovatiivinen idea. Niitä videoita varmaan jaettaisiin tiuhaan, ainakin, jos selittäjänä olisi Apellin kaltainen puhealan ammattilainen.
Suuren yleisön tietoisuuteen Apell tuli aikoinaan television suosikkisarjojen Puhtaat valkeat lakanat ja Karjalan kunnailla näyttelijänä. Freelancerina hän teki rooleja myös elokuvissa ja teatterissa.
Pitemmän päälle elannon epävarmuus pisti Apellin miettimään muita vaihtoehtoja. Televisiotyö ei ollut kokoaikaista, tuli työttömyyspätkiä. Esimerkiksi Puhtaita valkeita lakanoita tehdessään Apell ajoi Fazerin pullarekkaa.
– Kerran, kun vein Klaukkalan K-Marketiin takaovesta pullaa, siellä ollut työntekijä luuli, että kysymyksessä on piilokamera, hän hymähtää.
Vähitellen kypsyi päätös karistaa pääkaupungin pölyt hupparista ja suunnata entisille kotikonnuille.
– Kertookaan ei oo lähtö tuntunut pahalta. Huoli hävisi. Olen houkutellut tänne muitakin, Apell sanoo vahvalla savolaisaksentilla.
Moni piti hänen maakuntaan lähtöään taiteellisena itsemurhana.
– Jos joku pohtii, voiko teatteria tehdä kehäkolmosen ulkopuolella, pohtikoon lempeydellä, Apell sutkauttaa.
Hän on saanut olla edelleen mukana musikaaleissa ja teatteriproduktioissa. Ajomatka on pitempi, mutta elinolosuhteet paremmat.
Apell on myös itse tuottanut kulttuuria maakuntaan johtaessaan pariakin paikallista teatteria. Viime kesän näytökset Iisalmessa keräsivät 19 000 katsojaa. Se on aika paljon, kun nollasta aloitettiin.
Ne ihmettelevät siellä, että miten oot nii hilijoo.
Viime kuntavaaleissa Apell valittiin keskustan listoilta Kuopion kaupunginvaltuustoon. Politiikkaan oli kosiskeltu jo monta kertaa aiemminkin. Vaikuttamistyö oli tuttua. Aikoinaan hän toimi freelancer-näyttelijöiden luottamusmiehenä, eräänlaisena porukan työnyrkkinä.
– Kävin pälpättämässä ja pitämässä puolia.
Apell oli ollut mukana myös monissa matkailuhankkeissa, Kuopiossa erityisesti kehittämässä satama-aluetta. Siinä sivussa kuntapolitiikka alkoi vähitellen kiinnostaa. Sitten piti vain sanoa kyllä.
Moni tosin pelotteli Apellia, ettei tämä jaksaisi istua ”niissä kokouksissa”.
Ainakin vielä on intoa on riittänyt. Hänestä on hienoa kuunnella ihmisiä, jotka tietävät asioista ja osaavat perusteella mielipiteensä.
– Ne ihmettelevät siellä, että miten oot nii hilijoo. Mullahan käy koko ajan aivot ylikierroksilla, kun yritän opiskella kaikkia asioita, Apell nauraa.
Kuntapolitiikka on toistaiseksi yllättänyt vain positiivisesti. Kuopiossa puhaltaa yhdessä tekemisen henki. Syksyllä järjestettiin toritapahtuma, jossa eri puolueiden valtuutetut vaihtoivat paikkoja teltoilla. Apellkin seisoi demareiden ja kristillisdemokraattien kojulla.
– Se oli signaali kaikille siitä, että olemme samoissa hommissa. Vaikuttamista tapahtuu eniten leppoisissa rupatteluissa.
Apell luottaa porukan voimaan niin politiikassa kuin muillakin elämän alueilla. Aidolla dialogilla päästään hänen mukaansa pitemmälle kuin pakottamisella tai ryhmäkurilla.
On pakko kysyä, miksi Apell valitsi keskustan. Vastausta ei tarvitse miettiä, mutta hieman pohjustaa sentään. Kiuruveden mies syntyi kommunistiperheeseen, mutta maatalouspitäjässä vaikutti vahvasti myös keskusta.
– Siellä kuunneltiin sekaisin työläislauluja ja istuttiin keskustan tupailloissa.
Kiuruvedellä kaikki kaverit olivat kepulaisia, mutta taiteilijapiireissä pyöri paljon vihreitä ja yrittäjissä kokoomuslaisia.
– Kuuntelen kyllä kaikkia mielipiteitä, mutta tunnustaudun hyvin alkiolaiseksi, vanhan liiton keskustalaiseksi. Siellä on arvoja, kuten inhimillisyys, tasa-arvo ja toisista välittäminen, jotka lasahtavat meikäläiseen. Kokoomus on liian kova, yrittäjänä en voisi olla vasemmistolainen, Apell selittää.
Pienviljelijän poikana hän kokee, että keskustalaiset ovat iät ja ajat olleet yrittäjiä.
– Meijän ukolla oli viisi lehmää ja kuusi kanaa, mutta se oli yrittäjä.
Apell on toiminut tutorina myös nuorille yrittäjille.
– Keskustan pitäisi ajaa yrittäjyysopetusta jo yläasteelle ja lukioihin. Siten yrittäjyys ei olisi enää mikään pelottava mörkö.
Omat kokemukset yrittäjyydestä tuuppasivat Apellia osaltaan päättäjän uralle. Virnuillen hän kertaa hotellilaivansa monimutkaisia vaiheita.
Alunperin Wuoksi rantautui Iisalmeen, mutta Apell halusi tuoda sen Kuopioon.
– Jos Iisalmessa olisi aina kesä, en olisi missään nimessä lähtenyt. Täällä on kuitenkin enemmän ympärivuotista asiakaspotentiaalia, hän perustelee.
Kovin karikkoinen on uusi satama ollut. Ensin vuokraoikeus kävi naapurin vastustuksen vuoksi keikan hallinto-oikeudessa asti. Sieltä se tuli takaisin kovalla jyrinällä, turha reissu siis.
– Tietysti kaupungilla on oikeus vuokrata maitaan kenelle haluaa, Apell huokaa.
Kun siitä saikkinasta selvittiin, kaupunki alkoi vaatia laivalle kaavapoikkeamaa edellyttävää rakennuslupaa. Laivaa käsitellään uutena rakennuksena, vaikka Trafin kirjoissa se on alus. Prosessi on edelleen kesken.
Apell vaikuttaa ilkamoivalta tarinaa kertoessaan, mutta aina ei ole naurattanut.
– Yritys on tyhjäkäynnillä. Koitan aatella, ettei mehtä oo heti koettavissa. Kyllä homma joskus alkaa pyöriä.
Jotain hyötyäkin laivan myrskyisästä taipaleesta on ollut. Apellista on tullut tarinamagneetti, jolle yrittäjät tulevat kertomaan kokemuksiaan byrokratiasta.
Pääpointti Apellin mielestä olisi parantaa vuorovaikutusta virkamiehen ja yrittäjän välillä.
– Iisalmessa koin, että virkamiehet pyrkivät löytämään parhaan ratkaisun eivätkä piiloudu pykälien taakse. Olisi hienoa, jos Kuopiossakin toimittaisiin näin. Sen eteen pitää tehdä töitä.
Kuntapäättäjänä Apell kokeekin olevansa nimenomaan linkki kuntalaisten ja virkamiesten välillä.
Jos on puskenut itseään läpi harmaan kiven laivansa kanssa, on Apell ennenkin uinut vastavirtaan – ja päässyt perille. Lähdettyään Helsingistä Apell yritti perustaa yritystä näyttelijäntyötä varten.
Byrokratia tuli vastaan. Verottajan tuolloisen tulkinnan mukaan näyttelijä ei voinut olla yrittäjä.
Apell ei lannistunut vaan perusti appiukkonsa kanssa Mela ja Meisseli -pienkonekorjaamon. Sivutoimialanaan se sai tehdä näyttelijänhommia. Minkäs sille mahtoi, että sivutoimialasta tuli päätoimiala. Pioneerityö tuotti tulosta. Nykyään verottajan kanta on kääntynyt päälaelleen.
– Tällä hetkellä edellytetään, että freelancer-näyttelijä perustaa yrityksen. Kielletystä on tullut vaadittua. Onhan se aika hauskaa, Apell myhäilee.
Apellin vuoden vanha kuopus, Ottu, tulee laivalle äitinsä kanssa. Isän silmiin syttyy loiste. Perhe on suuri voimanlähde. Apell osaa antaa kunnian sille, kelle se kuuluu.
– Supernaisia pitää olla. Tarzan ei ole mitään ilman Janea, Apell kuittaa kysyttäessä, miten lukuisat pallot pysyvät ilmassa.
Apellin vanhimmat lapset ovat jo täysillä mukana yrityskuvioissa, omasta tahdostaan. Se tuntuu hienolta. Hotellilaivasta tulee lasten bisnes. Apell itse aikoo toimia talonmiehenä.
– Ympärilläni on ihmisiä, jotka tekevät tämän kuvion mahdolliseksi. Yksin ei voi tehdä joukkokohtauksia.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 12.1. Lehden voi tilata täältä.