Työmarkkinajärjestöillä eri näkemykset kahden valtakunnansovittelijan tarpeesta – STTK:n Palola lämpenee SAK:n Elorannan idealle, EK:n Häkämies ei innostu
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola lämpenee varovaisesti ajatukselle kahdesta valtakunnansovittelijasta.
– Olen ottanut aiemmin kantaa samaan asiaan ja todennut, että minun mielestä valtakunnansovittelijainstituutio kaipaisi tarkastelua, hän sanoo.
Palola ei kuitenkaan ota kantaa siihen, pitäisikö sovittelijoita olla nimenomaan kaksi, mutta hänestä pohdinta on oikeansuuntainen.
Hänen mielestään valtakunnansovittelijan instituutio voisi olla vähemmän yhteen henkilöön keskittyvä.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta ehdotti, että Suomeen perustettaisiin kahden valtakunnansovittelijan malli nykyisen yhden sovittelijan sijaan.
Eloranta kertoi asiasta Lännen Median haastattelussa.
Samalla voitaisiin laajentaa sovittelijan toimenkuvaa ja luopua viran määräaikaisuudesta.
Elorannan mukaan rinnakkain toimivat sovittelijat voitaisiin valita siten, että toinen olisi työntekijäpuolen, toinen työnantajien esittämä.
Elorannan mielestä yhden sovittelijan varassa toimiva malli on haavoittuvainen.
Edellinen sovittelija Minna Helle siirtyi kesken kauden työmarkkinajohtajaksi Teknologiateollisuuteen, mikä aiheutti palkansaajapuolella kritiikkiä puolueellisuudesta.
Valtakunnansovittelijan tehtävässä aloitti elokuun alussa Vuokko Piekkala.
Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestön Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder pitää keskustelua hyvänä, mutta ei ota vielä suoraan kantaan asiaa.
– En sulje tätäkään ehdotusta pois, mutta myös muitakin malleja on. Tämä on avaus, josta keskustelu alkaa, myös Akavassa käydään keskustelua eri malleista, hän sanoo.
Fjäder sanoo itse pohtineensa myös Ruotsin kaltaista valtakunnansovittelijan instituutiota, jossa on useampia henkilöitä.
Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ei innostu ideasta.
– Tässä järjestelmässä on lähdetty siitä, että valittu sovittelija nauttii molempien luottamusta, hän sanoo.
Häkäniemen mielestä idea sotii sovittelijan roolin perusajatusta vastaan.
– Sovittelijan tehtävä on rakentaa sovintoa kahden osapuolen välille. Nyt näitä ehdotetaan kahta, jotka olisivat ikään kuin palkansaajien ja työnantajien sovittelijoita. En siksi lämpene idealle, hän sanoo.