Tutkija: Valtioiden rajat eivät enää estä Yhdysvaltojen sotilaallista suunnittelua niin paljon – Se on haaste Venäjälle
Pohjoismaiden väliset valtiorajat eivät enää jatkossa rajoita Yhdysvaltojen sotilaallista suunnittelua, arvioi Ulkopoliittisen intituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak tuoreessa julkaisussa.
Kaikki Pohjoismaat ovat hiljattain tehneet tai uusineet puolustusyhteistyösopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Suomen ja Yhdysvaltojen välinen DCA-sopimus tuli voimaan syyskuun alussa.
Salonius-Pasternak kirjoittaa, että Yhdysvallat voi sopimusten myötä suunnitella esimerkiksi tarvikkeiden ennakkovarastointia melko vapaasti.
Samalla Yhdysvallat voi luoda yhdessä liittolaistensa kanssa haasteita Venäjän sotilaalliselle suunnittelulle. Tutkija sanoo, että sopimukset toimivat samalla myös pelotteena Venäjän suuntaan.
Esimerkiksi tutkija nostaa pitkän kantaman aseiden sijoittamisen Naton Venäjän vastaisiin rajamaihin. Venäjä joutuu ottamaan pitkän kantaman aseet huomioon Murmanskista Mustallemerelle ja Kaliningradista Uralin vuoristoon saakka, Salonius-Pasternak summaa.
Tutkija korostaa, että Yhdysvaltojen näkökulmasta sopimukset edistävät sen omaa turvallisuutta ja vahvistavat sen antamia turvallisuussitoumuksia.
Pohjoismaissa sopimuksia on perusteltu ennen kaikkea itselle tulevilla hyödyillä. Salonius-Pasternakin mukaan sopimukset kuitenkin hyödyttävät molempia osapuolia, myös Yhdysvaltoja.
Hän painottaa, että Yhdysvaltojen halu tehdä kahdenvälisiä sopimuksia johtuu suurvallan omista, globaaleista turvallisuuspoliittisista näkökulmista. Sopimukset edistävät Yhdysvaltojen omaa turvallisuutta ja vahvistavat sen antamia turvallisuussitoumuksia ja -takuita.
Sopimukset vahvistavat myös Naton eurooppalaisten jäsenten välistä yhteistyötä, Salonius-Pasternak kirjoittaa.
Hänen mukaansa Naton eurooppalaisten jäsenten tehokkaampi yhteistyö tarkoittaa, että ne voivat ottaa nykyistä enemmän vastuuta Euroopan puolustuksesta.
– Syvempi yhteistyö edistää siten myös alueellista turvallisuutta. DCA-sopimukset toimivat tärkeänä linkkinä Naton jäsenvaltioiden kansallisen puolustusvastuun (3. artikla) ja kollektiivisen puolustuksen (5. artikla) välillä, mikä vahvistaa merkittävästi valtioiden pelotetta ja tarvittaessa kykyä välittömästi puolustaa toisiaan.
Salonius-Pasternakin julkaisusta kertoi aiemmin Yle.