Tapellaanko teilläkin lasten pelaamisesta? – Tutkijan mielestä pelikasvatuksen tulee perustua ymmärrykseen, ei rajoittamiseen
Vanhemmat, joille nuoren pelaaminen aiheuttaa päänvaivaa, kaipaavat usein tukea pelikasvatukseen. Tutkijan mielestä oikopolkuja ei ole.
– Sekä kasvatus että pelaaminen ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joten ei ole yllätys, ettei pelikasvatuskaan ole aina yksinkertaista. Tämän hyväksyminen on hyvä lähtökohta. Pelikasvatukseen pätevät ylipäänsä perinteiset kasvattajan ohjeet: ole kiinnostunut, kuuntele, keskustele, pyri ymmärtämään, väitöstutkija Mikko Meriläinen kehottaa.
Meriläisen mukaan pelikasvatus ei rakennu vain pelitunteja rajaamalla, vaan vaatii vanhemmalta kiinnostusta, empatiaa ja nuoren kuuntelemista. Yksittäisiä tilanteita tärkeämpää on kasvatuksen kokonaisuus.
– Pelikasvatuksessa on huomioitava nuoren yksilöllisyys: yhtä, kaikille sopivaa muottia ei ole.
Meriläinen penää vanhemmilta etenkin pelisivistystä ja nuorten pelaajien kuuntelemista.
– Pelaamiseen ja pelikulttuureihin perehtyminen vähentää kasvattajan huolta ja auttaa käsittelemään pelaamiseen liittyviä kysymyksiä ilman paniikkia, tutkija neuvoo.
Meriläisen mukaan ymmärtäminen ei tarkoita kritiikittömyyttä, vaan sekä pelaajien että heidän vanhempiensa on huomioitava myös pelaamiseen liittyvät haitat.
Meriläisen kasvatustieteellisen tutkimukseen vastasi yli 3 000 nuorta. Vastausten mukaan nuoret pelasivat niin rentoutuakseen kuin tylsyyttä tai pahaa oloa helpottaakseen.
Osa pelaajista oli kokenut erilaisia pelaamisesta johtuvia haittoja, mutta ne olivat kuitenkin valtaosin vähäisiä ja satunnaisia.
Tutkimuksen mukaan valtaosalle nuorista pelaaminen on hauskaa ja kiinnostavaa tekemistä, josta saadaan tärkeitä osaamisen, omaehtoisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia, ja jonka avulla helpotetaan esimerkiksi koulun tai työn aiheuttamaa stressiä.