Syrjäytyneestä nuoresta tuli ensin pappi, sitten suurperheen isä ja poliitikko – Pekka Aittakumpu perää keskustalta lisää ääntä isoihin arvokysymyksiin
Kiiminkiläinen ensimmäisen kauden kansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk.) ei ole niitä, jotka ovat kivunneet nuorisojärjestön kautta Arkadianmäelle, hengittäneet politiikkaa koko elämänsä ja keränneet työkokemuksensakin sen pyörteissä.
Vielä pari vuotta sitten hän tuskin olisi osannut kuvitella istuvansa pian kansan valittujen joukossa.
Yhteiskunnalliset asiat tietysti kiinnostavat, eikä lapsuudenkotikaan ollut aivan politiikkavapaa.
– Muistan, että kerran isä vei minut Paavo Väyrysen tilaisuuteen, Aittakumpu kertoo.
Ennen kansanedustajan pestiä Aittakummun urapolku mutkitteli monenlaisia reittejä.
Koulukäynti ei alun perin ollut nuoren miehen prioriteettilistalla ykkösenä. Kaksi ammattikoulututkintoakin jäi kesken.
Armeijan jälkeen Aittakumpu paiski hommia muun muassa kivityömiehenä ja puhelinmyyjänä ennen kuin oivalsi haluavansa kirjailijaksi.
Vaikka koulukirjat eivät kiehtoneetkaan, lukemisesta Aittakumpu on pitänyt aina. Rakkauden tarinoihin herätti äiti, joka luki lapsille paljon. Sitä perintöä Aittakumpu on halunnut jakaa omillekin lapsilleen.
Hän päätti harjoitella alalle toimittajana ja päätyi Suomenmaan leipiin.
– Opin todella paljon kirjoittamisesta, Aittakumpu kiittelee.
Entinen koulupudokas ujuttautui lopulta kirjallisuuden opiskelijaksi avoimen yliopiston kautta.
Yliopistotutkinnon suorittaminen peruskoulupohjalta ei ollut aivan yksinkertainen tie. Lopulta Aittakumpu suoritti kaksikin akateemista loppututkintoa.
Värikästä elämää viettänyt nuori mies koki hengellisen herätyksen puolessa välissä kolmeakymmentä ja lähti opiskelemaan papiksi.
Oman kokemuksensa perusteella Aittakumpu toteaa, että yliopistot tarvitsevat riittävän rahoituksen, jotta ne voivat palvella erilaisia opiskelijoita, esimerkiksi työn tai perhe-elämän ohessa opintoja tahkoavia.
– Samalla on tietysti huolehdittava myös toisen asteen ja peruskoulun laadusta, hän lisää.
Aittakumpu aktivoitui poliittisesti ensimmäisen kerran, kun Jyrki Kataisen (kok.) hallitus suunnitteli kotihoidontukikauden lyhentämistä. Perheenisä suivaantui ja laati nettiin hanketta vastustavan addressin. Allekirjoituksia tuli nopeasti kymmeniä tuhansia, ja Aittakumpu kutsuttiin mukaan Ajankohtaisen kakkosen keskusteluiltaan.
– Siitä se lähti, hän toteaa.
Seuraavaksi pyydettiin ehdokkaaksi Oulun kaupunginvaltuustoon. Ensikertalainen meni läpi isolla äänimäärällä, ja tukijoukot ryhtyivät ehdottelemaan eduskuntavaaleja.
Aittakumpu ei heti innostunut, perheenkään vuoksi. Tuoreella kansanedustajalla on seitsemän lasta.
– Vastasin kyselijöille, että eikö löytyisi parempaa ehdokasta.
Kosiskelijat eivät lannistuneet.
– Keskustelimme asiasta vaimoni Tiinan ja monien läheisten kanssa. Vähitellen aloin innostua, Aittakumpu kertoo.
Viimeistään vaalikampanjan aikana Aittakumpu syttyi liekkiin. Ihmisten kohtaaminen tuntui mukavalta. Siinä oli paljon samaa kuin seurakuntatyössä, jota hän teki Kiimingissä.
– Tupailtaan menossa on jotain samaa kuin astumisessa kastekotiin. Pidän puheen, kuuntelen ihmisten ajatuksia, juodaan kahvia.
Myös vaalikampanja yhdessä toteutettavana tavoitteellisena projektina sopi Aittakummulle hyvin. Hän koki olevansa liikkeellä tärkeiden asioiden puolesta.
– Puolueella oli hyvät teemat ja ohjelmat. Niistä oli helppo puhua.
Yhteistyö muiden keskustan ehdokkaiden kanssa sujui sekin miellyttävissä merkeissä.
– Vaikka mikään ei kyllä ole niin tylsä kuin saman puolueen jäsenistä koottu paneeli, Aittakumpu naurahtaa.
Jos hän jotain jäi vaalikentillä kaipaamaan niin arvokeskustelua. Enimmäkseen askaroitiin käytännön kysymysten parissa.
– Olemme olleet keskustassa liian hiljaisia isojen teemojen kuten ilmastonmuutoksen ja maahanmuuton suhteen.
Aittakumpu ylitti jopa valtakunnan uutiskynnyksen vastustaessaan ilmastohysteriaa lietsovaa ja lapsensaamisesta syyllistävää keskustelua.
Samaan aikaan hän korostaa, että luonnon suojeleminen on yhteinen huoli, johon hallitus on jo esittänyt monia järkeviä ratkaisuja.
Maahanmuutosta taas keskustan pitäisi Aittakummun mielestä uskaltaa olla jotain mieltä.
– Jos sanotaan, että linjamme on jämäkkä mutta ihmisoikeuksia kunnioittava, se ei vielä kerro riittävästi. Moni tuntuu kaipaavan tämän asian sanoittamista selkeämmin.
Motivoivaa ja kiinnostavaa. Se on ensimmäisten kuukausien vaikutelma kansanedustajuudesta.
Hallitusneuvotteluissa keltanokkakin pääsi heti tositoimiin.
Työn määrä on hieman yllättänyt. Sähköposti laulaa ja puhelin kilisee. Perehtymistä on paljon.
– Riittämättömyyden tunne on jatkuvasti läsnä. On opeteltava hengähtämään ja sanomaan välillä ei. Myös tässä on yhtymäkohta papin työhön; molemmissa tuntee oman pienuutensa, Aittakumpu sanoo.
Hän pääsi toiveittensa mukaisesti sote- sekä liikenne- ja viestintävaliokuntiin.
– Niissä käsitellään asioita, jotka vaikuttavat suoraan ihmisten arkeen ja jotka koen tärkeiksi, hän perustelee.
Aittakummun mielestä keskustan pitäisi entisestään terävöittää kuvaa itsestään perheiden puolueena, jonka myös nuoret kokisivat omakseen.
– Pelkkä kotihoidontukipuhe ei riitä. Tarvitaan ratkaisuja, jotka rohkaisevat perheen perustamiseen.
Yksi tämän ajan tabu-aiheista on tuoreen kansanedustajan mielestä perheiden lisääntynyt hajoaminen.
– Ei uskalleta puhua siitä, mitä se tarkoittaa lapsille. Esimerkiksi kouluissa ongelmat kuitenkin näkyvät. Se on vähän sama kuin alkoholin kanssa. Eroaminen koetaan oikeudeksi, josta ei haluta nostaa esiin negatiivisia puolia, Aittakumpu pohtii.
Hänen mielestään valtiovallan pitäisi kohdentaa rahaa myös parisuhdetyön vahvistamiseen.
– Sitäkin kautta voidaan lisätä perheiden hyvinvointia.
Entisenä toimittajana viestintään liittyvät teemat ovat lähellä hänen sydäntään.
– Samoin toimivat liikenneyhteydet ja tieverkosto ovat todella tärkeitä eri puolilla Suomea asuville. Siinä korostuu alueellinen näkökulma.
Kaikista huolenpitäminen oli yksi Aittakummun vaaliteemoista.
Hän on omakohtaisestikin saanut kokea, että elämä voi heittää yllättäen monenlaisiin tilanteisiin. Silloin turvaverkon pitää kannatella.
Viimeisimpänä isona kupruna on ollut hometaloloukku, johon Aittakumpu perheineen ajautui. Yhtenä tärkeänä tavoitteena hänellä onkin saada sisäilmaongelmaisen talon hankkineiden oikeusturvaa parannettua.
– Sisäilmasairaiden sosiaaliturva kirjattiin hallitusohjelmaankin. Jos se saadaan toteutettua, lopputulos on hyvä, kansanedustaja sanoo.
Myös rakentamisen laatua pitäisi hänen mukaansa saada paremmalle tasolle ja kuntotarkastajille säätää pätevyysvaatimukset.
– Ihmisten terveys ja rahaakin säästyisi, jos näitä saataisiin paremmalle mallille.
Hometalokokemuksistaan Aittakumpu on kirjoittanut myös romaanin. Haave kirjailijuudestakin on siis toteutunut.
Naisedustajilta on perinteisesti kysytty työn ja perheen yhdistämisen haasteista. Kysytään sitä myös suurperheen isältä.
Aittakumpu on miettinyt asiaa paljon jo ennen ehdolle lähtemistään. Hän huomauttaa, että monessa muussakin tehtävässä on vaarana upota työhön liian syvälle.
– Ratkaisevinta perheen kannalta ei ole aina se, onko paikalla vai poissa, vaan se, onko aidosti läsnä.
Hän toivoo olevansa kannustava isä, jolle lasten on helppo puhua avoimesti asioistaan. Aittakumpu on oivaltanut, etteivät lapset tarvitse mitään erikoista. Yhdessäolo on tärkeintä, arkiset asiat.
– Juuri pysähdyin katsomaan trampoliinilla pomppivia lapsiani. Se oli kaunis näky, jossa kuulsi tulevaisuus ja toivo. Lapsista on työtä, mutta he tuovat myös sisällön elämään.