Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, mutta monet saavat lähtöpassit tiukkojen ehtojen vuoksi – keskustan Heikkinen vaatii asennemuutosta
Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan lisää, joten sen ehtoja tulee helpottaa, keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen linjaa.
– Ryhtiliikettä ja asennemuutosta tarvitaan niin työ- ja oleskelulupia käsitteleviin viranomaisiin, viranomaisten toimintaresursseista päättäviin poliitikoihin kuin tavallisten kansalaisten mielipiteisiin, Heikkinen toteaa tiedotteessaan.
– Rasismi ja äärioikeistolainen pelottelu eivät saa näivettää suomalaisten tulevaisuutta, hän lisää.
Suomalaiset yritykset kärsivät työvoimapulasta ympäri Suomen, Heikkinen muistuttaa. Yritykset nimeävät ammattilaisten puutteen keskeiseksi kasvun esteeksi.
– Suomen talous tarvitsee tekijänsä. Jos osaajia ei ole kotimaassa riittävästi, työperäistä maahanmuuttoa pitää lisätä ja ehtoja helpottaa. Käsittelyajat ovat myös aivan liian pitkiä, Heikkinen sanoo.
Hän toteaa Suomen tarvitsevan aktiivista työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa, jolla saadaan koulutettua ja osaavaa työvoimaa perheineen.
Heikkisen mielestä Suomi ei ole onnistunut myöskään myönteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden työllistämisessä niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista.
– Syynä on viranomaistoimintamme: me mieluummin säilömme ja laitostamme tulijat kuin otamme heidät aktiivisesti mukaan yhteiskuntaan.
Me mieluummin säilömme ja laitostamme tulijat kuin otamme heidät aktiivisesti mukaan yhteiskuntaan.
Maahanmuuttohallinnon vaatimia tulorajoja Heikkinen pitää liian joustamattomina.
Ulkomaalaiselta, Suomeen työllistyneeltä henkilöltä vaaditaan perheen elättämiseen korkeampia tuloja kuin mitä moni meistä kantasuomalaisista tienaa, hän ihmettelee.
– Jos tuloraja ei täyty, ei perhe saa muuttaa Suomeen tai tänne jo tulleet käännytetään.
Heikkisen mielestä tapauskohtainen harkinta olisi välttämätöntä, sillä elinkustannuksetkin ovat hyvin erilaisia eri puolilla maata.
– On erittäin lyhytnäköistä, että Suomeen muuttaneita ulkomaalaisia, jotka ovat työllistyneet ja rakentaneet elämänsä Suomeen, riiputetaan pitkiä aikoja epätietoisuudessa. Kärsijänä eivät ole vain pois lähetettävät perheet, vaan myös suomalainen kansantalous.