Suomi säilyy sivistyskielenä vain, jos uusille käsitteille saadaan suomenkieliset vastineet – siksi Kimmo Pietiläinen uurastaa ulkomaisen tietokirjallisuuden parissa: "Promille maailman ajatuksista kehitetään täällä, loput muualla"

Lontoon kirjakatu 2000-luvun alussa. Kustantaja ja suomentaja Kimmo Pietiläinen huomaa kirjakaupan ikkunassa kuuluisan näytelmäkirjailija David Mametin esseeteoksen. Hän lukee kirjan pubissa ja soittaa kirjailijan agentille.

– Tarjosin tuhat taalaa kirjan oikeuksista. Tyrmistynyt agentti kysyi: ”Tiedättekö, kuka on David Mamet?” ”Tiedän, tiedän – mutta, tiedätkö sinä, mikä on Suomi?” Pietiläinen muistelee.

Agentti kehotti kysymään kirjailijalta. Parin viikon päästä tuli faksi Amerikasta. Mamet hyväksyi tarjouksen kohteliain sanankääntein. Teos ilmestyi Pietiläisen kustantamolta Terra Cognitalta nimellä Tosi ja epätosi vuonna 2002, ja siitä tuli Teatterikorkeakoulun oppikirja.

Tonni oli taskurahaa Mametille, jonka käsikirjoituksista maksetaan pieniä omaisuuksia.

– Mutta tekijöille nämä ovat ehkä merkittäviä sillä tavalla, että he voivat näyttää: katso, kirjani on nyt suomeksi.

Pietiläinen tunnustautuu Mamet-faniksi, joka haluaa horjuttaa teatteriteoreetikko Konstantin Stanislavskin asemaa näyttämö-taiteessa. Mametin teoksia onkin ilmestynyt kustantamolta jo viisi.

– Etsin tietokirjoja, joita täällä ei ole, mutta pitäisi olla. Se ei ole vaikeaa, sillä elämme pienessä maassa. Kun sellainen löytyy, pitää olla rohkea.

Mamet edustaa poikkeusta kustantamon kirjoissa. Pääpaino on luonnontieteissä, mutta joukossa on historiaa ja taloutta ruotivia tietokirjoja.

Promille maailman ajatuksista kehitetään täällä, loput eli melkein kaikki muualla.

Kimmo Pietiläinen

Pietiläinen on punnitun ja mietityn tiedon ystävä. Hän muistelee kaiholla Otavan ja WSOY:n jo vuosikymmeniä sitten lopetettujalaadukkaita tietokirjasarjoja, kuten Taskutieto-sarjaa.

Vuonna 1997 hän perusti Terra Cognitan jatkamaan tätä tiedon maahantuontia. Toimipaikka on Pietiläisten koti Helsingin Lauttasaaressa, ja työhuone löytyy nyt nojatuolissa istuvan kustantajan selän takaa. Siellä hän suomentaa teokset ja etsii uusia julkaisuohjelmaan.

– Suomalaisia on promille maapallon väestöstä. Voi ajatella, että promille maailman ajatuksista kehitetään täällä, loput eli melkein kaikki muualla. Jos haluamme osallistua maailman keskusteluun, meidän pitäisi jollakin tavalla tuoda nämä ajatukset tänne.

Nopein tapa on suomentaa teos, ja siksi Pietiläinen perusti kustantamon.

Toinen syy on suomen kieli. Uusille ajatuksille ja käsitteille on saatava suomenkieliset vastineet.

– Suomalaiset ajattelevat omalla kielellään, ja siten syntyy asioista suomalainen versio. Suomi täytyisi pystyä pitämään sivistyskielenä, eli meidän pitäisi pystyä puhumaan maailman asioista ja osallistua keskusteluun, jota maailmalla käydään.

Tieto on valtaa. Eikä Pietiläinen halua, että englanti nousee samaan valta-asemaan kuin latina aikoinaan, jolloin tieto oli harvalukuisen eliitin oikeus.

Miten heikentää englannin ylivaltaa?

– En tiedä, kustantaja tuumaa.

Hänen kustantamonsa on julkaissut lähes 200 ulkomaista tietokirjaa suomeksi. Se on yhdeltä mieheltä hyvä vastaus.

Pietiläinen luki ensimmäisenä kirjanaan Mark Twainin romaanin Jenkki kuningas Arthurin hovissa. Pikkupoika luki sen englanniksi, sillä perhe asui kirurgi-isän työn vuoksi Kanadan Port Arthurissa, nykyisessä Thunder Bayssa.

– Se oli mahtava kirja. Luin sen kahdeksanvuotiaana. Lapsena se oli seikkailu. Jenkki pystyi vetämään taikuria höplästä. Taikuri Merlin oli valta-asemassa, ja hoviin joutunut jenkki oli hovissa alisteisessa asemassa, mutta pärjäsi nokkeluutensa ja taitojensa ansiosta.

Samanlaisen asetelman voi nähdä Pietiläisen työssä. Pieni ja ketterä pystyy tekemään jotain sellaista, johon isot kustantamot eivät enää taivu. Eli julkaisemaan laadukasta ulkomaista tietokirjallisuutta.

Pietiläinen oli 11-vuotias, kun hänen perheensä palasi Suomeen ja muutti Kemiin. Englanninkielen prepositiot täytyi vaihtaa suomen kielen suffikseihin.

– Jouduin opettelemaan kirjoittamisen. Se oli iso ponnistus.

Yliopistossa hän opiskeli teoreettista fysiikkaa, joka vahvisti luonnontieteiden asemaa miehen ajattelussa.

Kustantajaksi ja suomentajaksi hän kuitenkin päätyi vasta tiedetoimittajan ja mainosmiehen työurien jälkeen. Pietiläinen aloitti kustannusalalla yhdessä Paavo Haavikon kanssa.

– Haavikon Art House oli yleiskustantamo, ja nämä kirjat tarvitsivat oman ympäristön, joka keskittyi yhteen asiaan: tietämyksen kasvattamiseen.

Näin sai alkunsa Terra Cognita.

Laadukkaan tietokirjan asemaa Pietiläinen luonnehtii tukalaksi. Suomennustyö on kallista ja ostava yleisö pieni. Hän toivookin laadukkaan tietokirjan suomentamiseen ja julkaisuun valtion tukea.

Kustantaja laskee, että noin 200 000 eurolla voitaisiin Suomessa julkaista vuosittain noin 20 kansainvälistä tietokirjaa, mikä olisi selvä kohennus nykytilanteeseen.

– Suomessa on sellainen käsitys, että tietokirjallisuus on harrastekirjallisuutta kuten keittokirjoja, urheilijoiden elämäkertoja, sotahistoriaa. Varsinainen tieto ei ole kovinkaan korkeassa kurssissa tässä maassa.

Pietiläisen on mentävä asiakkaiden luo, sillä hänen kustantamonsa tietokirjoilla on vaikea päästä kirjakauppoihin. Vuosittain hän kiertää noin 30 tapahtumassa ja kutsuukin itseään kulkukauppiaaksi.

– Siellä kohtaa ihmisiä, ja he kertovat, mitä he ajattelevat. Se on ensiarvoisen tärkeä tieto. Sivistysväki ei oikein viitsi käydä enää kirjakaupoissa, sillä niissä ei voi tehdä enää löytöjä.

Uusia teoksia hän etsii seuraamalla esimerkiksi ulkomaisia uutisia. Näin löytyivät muun muassa Jared Diamond ja Edward O. Wilson.

– Kirjojen löytäminen on palkitsevinta. Puuduttavinta on suomennustyö.

Kustantaja kävelee työhuoneeseensa ja näyttää erästä löytöään. Noin 20 sentin paperinivaska on taloustieteen professori Daron Acemoglun uusin teos.

– Viime viikolla tuli käsikirjoitus. Acemoglu pohtii, miten käy vapauden yhteiskunnissa. Tässä on 639 liuskaa, ja tästä tulee syksyksi 500-sivuinen kirja.

Suomennustyö alkaa lähiviikkoina ja etenee 5–6 sivun päivässä. Kirja ilmestyy nimellä Kapea käytävä.

– Sata päivää, ja tämä on suomeksi, kustantaja lupaa.

Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan paperilehdessä 7.6.2019. Lehden voit tilata täältä .