Suomi on muuttunut ihmisen muokkaamaksi eliöyhteisöksi, professori kirjoittaa HS:ssa – "Jos valtaosa metsistämme olisi luonnontilassa, puuston keskitilavuus olisi vähintään kaksinkertainen"
Soiden ojittaminen, metsien tuhoaminen ja vesistöjen pilaaminen kertovat vuosisatoja jatkuneesta piittaamattomuudesta Suomen luontoa kohtaan, ympäristömuutoksen professori Atte Korhola Helsingin yliopistosta toteaa Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessaan.
– Meillä Suomessa on puhdas luonto, raikas ilma ja kirkkaat vedet. Näin väitetään, mutta totuus on toisenlainen, kun otamme Suomi-lasit silmiltämme ja katsomme ympäristömme käytön historiaa ja sen nykyistä tilaa.
Korhola toteaa, että tasaisessa maassa ei ole jyrkkiä vuoristoja, joten vapaalle ja villille luonnolle ei synny turvapaikkoja.
– Ihmistoiminta on levinnyt joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Koko maa on muuttunut ihmisen muokkaamaksi eliöyhteisöksi eli antromeeriksi.
Korholan mukaan alkuperäisluonnon häviäminen näkyy räikeimmillään soiden kohtelussa.
– Soiden ojittaminen metsänkasvatusta varten aloitettiin 1900-luvun alussa ja oli vilkkainta 1960- ja 1970-luvuilla, kun työllistämisen turvin tehtiin maailmanennätys soiden ojittamisessa. Suomi-neito kirjaimellisesti viilleltiin haavoille. Hurjimmillaan ojia kaivettiin vuodessa yli 300 000 hehtaarin alalle.
– Soita on lisäksi hukutettu tekoaltaisiin ja kuivattu turvetuotantoon. Nykyään vain runsas kolmannes alkuperäisestä 10,4 miljoonan hehtaarin suoalasta on luonnontilassa tai lähellä sitä. Näidenkin soiden reunat on usein muutettu turvepelloiksi.
Nykyaikaisten metsänhoitomenetelmien seuraukset ovat Korholan mukaan peruuttamattomia.
– Jo ensiharvennus tuhoaa käytännössä kaikki luonnonmetsän kehittymisen mahdollisuudet, avohakkuista puhumattakaan.
– Meille kerrotaan, että Suomen metsissä on nyt puuta enemmän kuin koskaan. Puustomme keskitilavuus on kuitenkin vain hieman yli 100 kuutiometriä hehtaaria kohti. Jos valtaosa metsistämme olisi luonnontilassa, puuston keskitilavuus olisi vähintään kaksinkertainen. Tämän voi helposti todentaa tutustumalla vaikkapa Arkangelin ja Komin alueen luonnonmetsiin, professori sanoo.
Korholan mukaan Suomessa vieritetään helposti syyt ongelmista muiden niskaan.
– Väitämme ilmasto-ongelman johtuvan Kiinasta ja Intiasta, vaikka omat ilmastopäästömme ovat henkeä kohti kymmenkertaisia näissä maissa asuviin nähden. Itämeren huonosta jamasta syytimme Venäjää, kunnes tutkimus osoitti, että olemme Suomessa itse aiheuttaneet Itämeren rannikkovyöhykkeen pilaantumisen.
– Ajatus Suomen puhtaasta luonnosta on kaunis, mutta sen varjolla saatamme helposti torjua välttämättömät toimenpiteet luonnon ja ilmaston tilan parantamiseksi. Pitäisikö meidän Kiinan ja Intian syyttelyn sijaan pikemminkin tehdä itse kymmenen kertaa enemmän ilmaston hyväksi?
Korhola katsoo, että valtion metsistä voisi jättää paljon nykyistä suuremman osan kasvamaan luonnonmetsiksi.
– Näin lisäisimme luontopääomaamme ja hiilinielujamme pysyvämmin kuin hakkaamalla ja uudistamalla. Soita ja turvepeltoja tulisi palauttaa luonnontilaan, ja uusista raivauksista tulisi viimeinkin luopua. Luontoa vaurioittavat avohakkuut on lopetettava, professori kirjoittaa.