Suomenmaan ex-päätoimittaja Juha Mauno muistelee edesmennyttä Antti Rantakangasta: "Hänen kädenpuristuksensa oli luja…"
Kaksi viikkoa sitten kohtasin Antti Rantakankaan Oulaisten kirkkomaalla. Hänen kädenpuristuksensa oli luja niin kuin aina. Hän katsoi silmiin niin kuin aina.
Marraskuun hämärä painoi. Tuuli lennätti lunta. Oli kylmää.
Hyvästelimme Raijo Rajaniemen viimeiselle matkalleen.
Minulle Rajaniemi oli lankomies, Rantakankaalle tukimies. ”Satakaksikymmenprosenttinen”, niin kuin hän sanoi.
Siksi kansanedustajakin oli Oulaisten kirkkomaalla ja muistotilaisuudessa loppuun asti, vaikka samaan aikaan Pohjois-Pohjanmaan keskustaväki piti piirikokoustaan Pyhäjoella.
”Niitä kokouksia tulee ja menee, mutta tällaisia tilaisuuksia on vain yksi jokaisen elämässä”, Rantakangas sanoi verkalleen ja katsoi, kun saattomiehet lapioivat hautaa umpeen.
Nyt taivaallinen viikatemies valitsi Rantakankaan, yllättäen ja varoittamatta.
Mutta Oulaisten tapaaminen oli aitoa Anttia. Hän oli maakunnan mies, maakunnan ihmisten edustaja. ”Väsymätön työmies keskusta-aatteen vainiolla”, sanoo joku vielä muistosanoissaan.
Vähän niin kuin Ahti Pekkala, esikuva.
Rantakangas tiesi ja tunsi tukijansa. Ja hänen tukijansa tiesivät ja tunsivat Rantakankaan. Häneen luotettiin oman alueen ihmisten asioiden ajajana
Siitä kertoo se, että hänet valittiin kuudesti kansanedustajaksi, aina hyvällä äänimäärällä – viime vaaleissakin, vaikka moni kokenut keskustaedustaja pudotettiin.
Työmies Rantakangas oli kansanedustajantoimessaankin. Ministeriä hänestä ei tullut, mutta kovia valiokuntapaikkoja hän hoiti, keskustan varapuheenjohtajan tehtävääkin.
Rantakangas oli Liiton ja Suomenmaan ystävä ja pitkäaikainen luottamushenkilö. Hän ymmärsi ja arvosti lehteä ja toimittajan työtä. Hän ei kiukutellut, vaan oli valmis auttamaan. Hän piti yhteyttä ja piti tärkeänä tätä yhteydenpitoa.
Kun Antti Rantakangas seisoi parin viikon takaisella Oulaisten kirkkomaalla, hänen olemuksessaan oli samaa salskeutta kuin vuosikymmeniä sitten.
Ehkä vähän on kiittäminen Suomenmaan Tuhannen Kilometrin Kerhoakin. Alusta asti kerholaisten luetteloon on ollut merkittynä näin:
”…Rantakangas Antti Haapavesi, Rantakangas Minna Haapavesi…”
Kilometrit tulivat aina täyteen.
Mutta nyt ei Antti Rantakangasta enää nähdä hiihtoladuilla eikä lenkkipoluilla. Hänen nimensä on poistettava alkaneen kerhokauden osanottajien joukostakin.
Juha Mauno