Suomen sotilaallinen apu muille ei kompastu jatkossa pykäliin
Suomella ei pitäisi olla tulevaisuudessa ylitsepääsemättömiä esteitä osallistua vaikka Ruotsin sukellusvenejahtiin.
Mahdollisuudet antaa ja vastaanottaa sotilaallista apua ovat laajenemassa pian julkistettavan lakiesityksen myötä.
Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan laki ei mullista vaan pikemminkin täsmentää olemassa olevaa tilannetta ja päätöksentekomenettelyitä.
– Erään ulkoministeriön virkamiehen sanoin ”tärkeintä on kyky päätöksentekoon”. Toimitaanko vai ei, se on sitten eri asia.
Voimakeinoapua koskevan lainsäädännön puuttumista on päivitelty niin sukellusvenejahdin kuin Ranskan EU-avunpyynnön yhteydessä.
Lissabonin sopimuksen kirjauksen mukaan hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle toiselle EU-maalle on annettava apua ”kaikin käytettävissä olevin keinoin”.
– Voisi tietysti väittää, että vain poliittiset ja taloudelliset keinot ovat käytettävissä olevia, jos lainsäädäntö ei voimakeinoapua mahdollista. Sopimuksen henki on kuitenkin sellainen, ettei tällainen tulkinta tule kysymykseen. Niskassamme on aika raskas velvoite, Tiilikainen sanoo.
Tiilikainen pitää EU-ulottuvuutta tärkeimpänä sysäyksenä vuonna 2013 alkaneelle hankkeelle, johon sisältyy myös muutoksia lakeihin kriisinhallinnasta ja puolustusvoimista.
Suomen ja Naton suhteeseen uusi avunantolaki ei Tiilikaisen mukaan vaikuta. Suomi myös päättää jatkossakin avun antamisesta tapauskohtaisesti itse.
Ulkoministeriön työryhmän mietinnössä marraskuulta 2014 luonnostellaan kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevan lain sisältöä. Sen perusteella päätöksen sotilaallisen avun antamisesta tekisivät käytännössä hallitus ja presidentti yhdessä.
Avun sisältämillä voimakeinoilla tarkoitetaan ”sotilaan henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa, sotavarustein tapahtuvaa asevoiman käyttöä”. Tällaisessa tilanteessa valtioneuvoston pitäisi kuulla eduskuntaa ennen asiasta päättämistä.
Miksi Suomi valmistelee lakia yli kuusi vuotta Lissabonin sopimuksen voimaanastumisen jälkeen?
Tiilikainen arvioi tämän osin johtuneen oletuksesta, ettei sopimuskirjauksen tasolle jäänyt EU-velvoite tulisi ajankohtaiseksi.
Kuuluvathan lähes kaikki EU-maat lisäksi Natoon. Turvallisuuspoliittisen tilanteen muututtua myös EU-ulottuvuus on alkanut saada lisää merkitystä.