Suomalaisen metsätalouden erikoispiirteet ehkäisevät valtavien maastopalojen syttymistä – tilanne on vaikeampi Ruotsissa ja Venäjällä
Laajoja maastopaloja on nähty niinkin lähellä Suomea kuin Ruotsissa ja Venäjällä, mutta Suomi on säästynyt niiltä poikkeuksellisen hyvin.
Ero johtuu muun muassa siitä, että Suomen tehometsätaloudessa niin sanottu kuviorakenne on esimerkiksi pienempi kuin Ruotsissa ja metsämaasto tasaisempaa, kertoo tutkija Ilkka Vanha-Majamaa Luonnonvarakeskuksesta. Lisäksi metsäautotieverkosto on tiheä, eli koko maan kattava vapaapalokuntajärjestelmä pääsee sammuttamaan paloja mahdollisimman tehokkaasti.
Kuviokoko tarkoittaa sitä, kuinka suuri alue on yhtenäistä, kasvupaikkatyypiltään samanlaista metsää. Ruotsissa esimerkiksi kerralla avohakattavat alat ovat suurempia kuin Suomessa, jolloin hakkuun jälkeen kasvaa laajempia juuri tietynikäisistä puista koostuvia metsiä. Myöskään maan sammutusjärjestelmä ei ole yhtä tehokas kuin Suomessa.
– Venäjän Karjalassa metsiä taas ei ole hoidettu niin tehokkaasti, joten yksittäisen metsäpalon koko on kymmenen kertaa suurempi kuin Suomessa. Jos metsää ei hoideta, paloriski kasvaa, kun palokuormaa (palavaa ainesta) kertyy eri tavalla, Vanha-Majamaa kertoo
Palojen määrään Suomessa on vaikea vaikuttaa, kun ilmasto muuttuu ja paloriskit kasvavat. Vanha-Majamaan mukaan Suomessa on käytännössä jo tehty metsätaloustoimin kaikki, mitä voidaan tehdä. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa pyritään ennaltaehkäisemään suuria maastopaloja poistamalla aluskasvustoa ja vähentämällä metsien palokuormaa metsätaloustoimin. Suomessa näin on kuitenkin jo tehty hyvin monissa osissa maata, ja laajimmat yhtenäiset metsäalueet ovat lähinnä Itä-Suomessa ja Lapissa.
– Vaikka Suomessa paloja syttyy suhteessa paljon enemmän kuin aiemmin, palojen keskikoko on vain noin 0,4 hehtaaria. Se johtuu juuri tehokkaasta ennaltaehkäisystä, varoitusjärjestelmästä ja sammutustoiminnasta. Tehometsätalous on saanut aikaan tällaisen rakenteen, Vanha-Majamaa kertoo.