Sitran selvitys esittää kansanvallan täysremonttia – Puolueiden jäsendemokratiaa suoristettava, puoluerahoitusta lisättävä tuntuvasti
Puolueiden täytyy uudistaa toimintansa juurta jaksain. Samalla puolueiden julkista rahoitusta on lisättävä merkittävästi uudenlaisen poliittisen ohjelmatyön ja demokraattisen osallisuuden vahvistamiseksi.
Näin esittävät Sitran selvityshenkilöt, entiset pitkäaikaiset kansanedustajat ja ministerit Liisa Hyssälä (kesk.) ja Jouni Backman (sd.) tuoreessa selvityksessään Kansanvallan peruskorjaus puolueiden, eduskunnan ja valtioneuvoston toiminnan uudistustarpeista.
Hyssälä ja Backman esittävät muun muassa, että valtion pitäisi tukea puolueiden toimintaan osallistumista jäsenmaksujen verovähennysoikeudella, kuten se tukee ammatillista järjestäytymistä.
Puoluedemokratiaa pitäisi heidän mielestään uudistaa suoran sitovan jäsenäänestyksen käyttöön otolla puolueen johdon valinnoissa ja muutenkin. Se edellyttää lainsäädäntömuutoksia.
Hyssälän ja Backmanin mielestä muiltakin osin pitäisi pohtia, onko valtiovallan syytä valvoa ja säädellä vapaata kansalaistoimintaa nykyisessä laajuudessa.
Selvityksen mukaan puolueet ovat aktiivisia uudistamaan valtion ja kuntien rakenteita, mutta eivät omaa toimintaansa.
Haastatteluissa nousi esiin, että puoluejohdon etu on rakenne, joka ylläpitää olemassa olevaa ja estää ainakin radikaalit muutokset sekä asioissa että henkilöratkaisuissa.
– Puolueiden organisaatiorakenne ja sääntöperusteinen toimintatapa rakentuu osin tällaiselle muuttumattomuuden itsesuojelumekanismille. Tästä johtuen sääntöperusteisten muutosten tekeminen on vaikeaa, lähes mahdotonta, vaikka haluakin olisi.
Hyssälän ja Backmanin mukaan puolueiden aloittaessa toimintansa viime vuosisadan alussa ne olivat monin tavoin moderneja toimijoita. Nyt toimintaympäristön ja kansalaistenkin radikaalisti muututtua tilanne on toinen.
Selvityshenkilöiden mielestä mielestä puolueet ovat muuttuneet aatteellisista ohjelma- ja vaikuttamistyön kokoajista vaaliorganisaatioiksi tai jopa osaksi hallintoa ja tyhjentyneet ideologisesti, henkisesti ja fyysisesti.
Samalla näköalaton ohjelmatyö, moniportaiset rakenteet ja vanhentuneet toimintamallit ovat karkottaneet ihmiset. Puolueet puhuvat, mutta eivät puhuttele.
– Perinteinen järjestötyö puuduttavine kokouksineen ja moneen kertaan toistuvine perinteisine rituaaleineen ei ymmärrettävästi kiinnosta nykykansalaista.
Sitran vanhemmat neuvonantajat Hyssälä ja Backman pitävät puolueiden merkityksen ja arvostuksen laskua suurelta osin itse aiheutettuna isona virheenä. Kukin puolue on vuorollaan päättänyt puoluetuen leikkauksista erityisesti 1990-luvulla.
Seurauksena on ollut ohjelmatyön määrällinen ja laadullinen heikkeneneminen, mikä johtaa julkisessa päätöksenteossa agendan muodostumiseen huonommin valmisteltuna ja sattumanvaraisemmin yksittäisin projektein.
Samalla eduskuntaryhmien rooli on vahvistunut, eikä media enää päivystä puoluetoimistojen, vaan eduskunnan ryhmähuoneiden ovilla. Puolueiden puheenjohtajat eivät enää vetoa puolue-elinten, vaan eduskuntaryhmien mielipiteisiin ja mandaattiin.
Mikäli puolueet eivät löydä uusia toimintatapoja, uhkaa niitä selvityksen mukaan jääminen poliittisen toiminnan museoita ylläpitäviksi perinneyhdistyksiksi.
Backman huomauttaa, että kaikissa puolueissa käytetään yhä SDP:n puoluesihteerin Yrjö Sirolan vuonna 1906 laatimaa moniportaista rakennetta, jolla jäsenen vaikutuskanava ja reitti päätöksiin on pitkä, jopa vuosia.
– Ei tällä 112 vuotta vanhalla rakenteella enää voi pärjätä, hän toteaa.
Hyssälä ja Backman tekivät selvitykseensä yli sata luottamuksellista haastattelua keskeisille vaikuttajille valtion- ja kuntahallinnosta, eduskunnasta, valtioneuvostosta, puolueista, etujärjestöistä ja elinkeinoelämästä.