Saarikko keskustan tappiosta: "Kivenä kengässä oli itse ruokkimamme mielikuva siitä, että olemme liian oikealla"
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.) mielestä on liian helppoa etsiä keskustan vaalitappion syitä yksittäisistä uudistuksista. Kyse on isommista asioista.
– Yhtenä isona kivenä kengässä oli myös osittain itse ruokkimamme mielikuva siitä, että olimme liian oikealla, hän sanoo.
Väärää mielikuvaa ei saatu rapsutettua pois, vaikka hallitus ei kahden ensimmäisen vuoden jälkeen tehnyt mitään merkittäviä uusia säästöpäätöksiä, päinvastoin paransi perusturvaa.
Viestinnällisenäkään epäonnistumisena Saarikko ei lopputulosta silti pidä. Keskustan viesti ei vain uponnut moniin suomalaisiin.
– Vaalien tärkein lause oli se, että ellei muutoksia olisi tehty, kenelläkään ei olisi mitään jaettavaa, hän painottaa.
Omalla urallaan Saarikko on kokenut niin suuren vaalivoiton kuin tappioitakin. Häviöiden syissä ja tavoissa, joilla puolue lähtee tekemään itsekritiikkiä tapahtuneesta, on hänen mukaansa paljon samaa.
Vuoden 2015 vaaleissa teltoilla oltiin yhtenäisinä ja innostuneina kertomassa, mitä keskusta aikoo tehdä. Ihmisten oli helppo liittyä hyväntuuliseen joukkoon.
Nyt samoin kuin kahdeksan vuotta sitten seliteltiin kampanjatapahtumissa mennyttä hieman häveten.
– Taaksejääneen hallituskauden arvo huomataan vasta paljon myöhemmin. Ihmiset suorastaan vaativat vuonna 2015 tekemään jotain, kun edellisellä hallituksella ei ollut voimaa saattaa mitään päätökseen.
Ja sitten rytisi. Keskusta teki mitä toivottiin, laittoi Suomea kuntoon.
Vaikka vaalitappio oli murskaava ja vetää Saarikon mielen nöyräksi, sitä on hänen mielestään toisaalta luettava ajassa.
– Nämä eivät olleet suurten voittajien tai häviäjien vaalit, vaan sirpaloituneen puoluekentän vaalit, hän kuvaa.
Saarikko korostaa vielä, ettei vaalitappio jäänyt kiinni keskustan kentästä. Kunnallisjärjestöt yrittivät kaikkensa.
– Laiskuutta tai välinpitämättömyyttä ei ollut, väki taisteli tosissaan. Kysymys ei ollut myöskään valtaväsymyksestä tai pöhöttyneisyydestä. Ehdokkaat ja tukijoukot olivat aidosti ihmisten käytettävissä.
Jalkatyötä pitää Saarikon mielestä jatkaa edelleen. Pelkkä omien tilaisuuksien kiertäminen ei riitä, vaan on verkotuttava koko kansalaisyhteiskuntaan ja yritettävä puhutella suomalaisia muilla kuin ääripäiden teemoilla.
– Isoin haaste on kertoa yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi keskustan mielipiteistä, jotka eivät ole joko-tai vaan useimmiten sekä-että. Siis maltillista keskilinjaa, niin kuin suurin osa suomalaisistakin on.
Saarikko on miettinyt sitäkin, pitäisikö keskustan siirtyä suurten kaupunkien valloittamisyrityksistä ainakin aluksi kehyskuntien valloittamiseen.
– Olemmeko nyt yrittäneet kiivetä vuoren korkeimmalle huipulle huomaamatta, että matkan varrellakin on tärkeitä etappeja? hän kysyy.
Nyt on hänen mukaansa laajemminkin käynyt niin, että kehyskuntia käsitellään nimensä mukaisesti vain jonkun päätaulun reunuksina.
– Siellä on kuitenkin paljon elämää ja mahdollisuuksia. Tarvitsisimme ehkä ihan tietoisen ohjelman kehyskuntia varten.