Rannikkokalastajan suuri huoli – Harmaahylje- ja merimetsokantojen suojelu on ajanut elinkeinon ahtaalle
– Kalastajat tarvitsevat nyt tulevaisuudenuskoa!
Tätä vaatii eläkkeellä oleva, edelleen ammattikalastajana toimiva paraislainen Matti Agge.
– Jos halutaan pitää rannikkoalueet asuttuna, kalastuksen tulevaisuus täytyy turvata, Agge jyrähtää.
Matti Agge toimii Paraisten keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja on ainoa keskustalainen valtuutettu Paraisten kaupunginvaltuustossa. Hänet tunnetaan Saaristomeren kalatalouselinkeinon puolestapuhujana.
Rannikkokalastuksen suurimmat uhat muodostuvat suojelun kautta voimakkaasti kasvaneista hylje- ja merimetsokannoista.
Kantojen lisääntyminen on johtanut siihen, että taloudellisesti tärkeimpien kalalajien saalis on pienentynyt puolella.
– 2000-luvulla harmaahyljekanta on kolminkertaistunut ja merimetsojen määrä lisääntynyt kuuteen tuhanteen pariin.
Hylkeiden aiheuttamat pyydys- ja saalisvahingot sekä kalojen karkottuminen pyyntipaikoilta ovat pääasiallisia syitä kalastajien vähentymiseen. Myös merimetsokantojen rajoittamisen vaikeus turhauttaa kalastajia.
Kokeneen ammattikalastajan mukaan ongelmien ratkaisuksi tarjotut uudet innovaatiot eivät turvaa kalastuksen tulevaisuutta.
– Tarvitaan kalat ja kalastajat, Agge sanoo.
Tarvitaan kalat ja kalastajat.
Kalastuselinkeinon puolestapuhuja Matti Agge
Aggen suvussa kalastajia on ollut aina. Historiankirjojen merkinnät kalastajista ulottuvat 1600-luvulle asti. Matti Aggen juuret ovat Karjalan kannaksen lounaisrannikolla Koivistolla.
Agge osallistuu edelleen aktiivisesti Karjalan liiton toimintaan. Suvun evakkoretki on ollut monivaiheinen, ja Agge pitää tärkeänä, että jälkipolvet tunnistavat juurensa.
– Olen vienyt jokaisen kolme lastani tutustumaan Karjalaan.
Matti Agge syntyi evakkoperheeseen jatkosodan aikana Haminassa vuonna 1942. Pommitukset estivät äidin matkan sairaalaan, joten vauva syntyi kotona.
Kulkutaudit olivat yleisiä. Matin isä menehtyi keuhkotautiin vuonna 1943, ja äiti jäi yksin poikavauvan sekä kolme vuotta vanhemman siskon kanssa.
Sotavuosien vaikeudet perheessä jatkuivat Matin sairastuttua kaksivuotiaana tuhkarokkoon. Hoidot Helsingissä keskeytyivät suurpommituksiin, joiden seurauksena Matin toinen silmä vaurioitui.
Vuonna 1944 Matin neljävuotias sisko lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin, jonne hän jäi sodan loputtuakin.
Matti Agge asuu Marja-vaimon sekä nuorimman tyttärensä perheen kanssa Paraisilla tilalla, joka tuli suvun haltuun evakkojen pika-asutuslain myötä vuonna 1945.
– Täällähän voisi vaikka asua, totesi Matti Aggen isoisä pojalleen heidän matkatessaan pitkin mutkaisia Gundvikin rantateitä.
Perheelle tarjottu tila oli Lemlahden kartanon mailla sijainnut vanha lampuotitila. Merenrantaan oli vajaan kilometrin matka. Tilanpidon ja kalastuksen perinteitä saatiin jatkaa.
Agge toivoo perinteen jatkuvan myös seuraavissa sukupolvissa. Kysyntää kotimaiselle rannikkokalalle riittää, mutta nykyiset säädökset estävät vastaamasta siihen. Ongelmien ratkaisua hankaloittaa se, ettei alaa tunneta.
– Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat suurvahingot on ratkaistava uudella lainsäädännöllä.
Aggen mielestä nykyiset asetukset eivät ole riittävät eivätkä toimi käytännössä.
– Hylje-ja merimetsokantojen kiintiömetsästys ei ole houkuttelevaa, se on hankalaa ja taloudellisesti kannattamatonta. Kiintiömetsästyksen sijaan tarvitaan kannanhoito-ohjelma sekä -korvaus.
Keinot vahinkoeläinkantojen järkevöittämiselle sekä sitä kautta kotimaisen luonnonkalan saatavuuden turvaamiselle ovat Aggen mukaan myös ministeriössä hyvin tiedossa. Hän muistuttaa, että kalastus on myös merkittävä meren fosforipitoisuuksien vähentäjä.
Viimeksi toukokuussa maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle (kesk.) on toimitettu ammattikalastajien puolesta toimenpide-ehdotukset elinkeinoa uhkaavien ongelmien ratkaisemiseksi.
– Nyt odotamme toimenpiteitä, Agge tiivistää.