PS-edustaja sätti hallituksen esityksen saamelaispuvussa – saamelaiskäräjälaki riitaisena loppusuoralle
Eduskunnassa usean vaalikauden ajan liian kovaksi pähkinäksi osoittautunut saamelaiskäräjälaki herättää vielä loppusuorallakin kovaa vastarintaa myös hallituspuolueissa.
Vaikka hallitus antoi esityksensä yksimielisenä, suurten hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä rivit eivät näytä äänestyksiin mentäessä täysin pitävän. Näyttävimmän performanssin mietinnön palautekeskustelussa järjesti perussuomalaisten lappilaisedustaja Sara Seppänen, joka saapui istuntoon ”Sodankylän metsälappalaisten puvuksi” luonnehtimassaan asussa.
Seppänen sanoi, ettei oikein tiedä, mistä aloittaa, koska laissa on niin moni asia pielessä.
– Lakiesitys poistaa polveutumisperusteen, jolla monet inarin- ja metsäsaamelaiset ovat tähän asti voineet hakeutua vaaliluetteloon. Tämä tarkoittaa, että henkilö, joka todistettavasti polveutuu alueen alkuperäisistä saamelaisista, voidaan sulkea ulos omasta edustuselimestään, Seppänen huomautti.
Seppänen muistutti, että Korkein hallinto-oikeus on jo aiemmin vahvistanut näiden henkilöiden oikeuden osallistua vaaleihin.
– Nyt esitetty laki ohittaa nämä päätökset ja siirtää vallan vaaliluettelon määrittelystä täysin saamelaiskäräjien nykyjohdolle ilman ulkopuolista valvontaa tai todellista oikeusturvaa.
Seppäsen mielestä koko lainvalmistelu tulisi aloittaa puhtaalta pöydältä, ja sen lähtökohtana tulisi olla alkuperäisväestön määritelmä.
– Kaikkien saamelaisten oikeudet tulisi turvata, ei vain enemmistön.
Seppänen sanoi STT:lle pyytävänsä eduskuntaryhmältään lupaa äänestää lakia vastaan.
Myös perussuomalaisten Juha Mäenpää arvosteli lakiesitystä voimakkaasti.
– Mikä on alkuperäiskansa, jonka lainsäädännöstä poistetaan nyt polveutuminen? Tämä on käsittämätöntä.
Mäenpää sanoi, että hänen mielestään hallituksen esityksen oikeutus ja tarpeellisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi.
– Usean puolueen muodostamassa hallituksessa helposti käy niin, että joutuu juomaan kuumaa kuravettä, mutta jossain menee kuitenkin raja. Minulla se menee ihmisoikeuksissa. Tämä on mielestäni syrjivä ja rasistinen lakiesitys, Mäenpää jyrisi.
Vasemmistoliiton Veronika Honkasalo näki, että lain uudistamiselle on korkea aika.
– Ei ole suomalaisten asia määritellä, kuka on saamelainen ja kuka ei. Tämä oikeus kuuluu alkuperäiskansoille itselleen. Lopulta asia on varsin yksinkertainen: jos haluamme suojella saamelaisten kieliä, kulttuuria ja oikeuksia, meidän tulee säätää alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta toteuttava ja kunnioittava laki.
Honkasalon mukaan Suomi on tähän mennessä epäonnistunut toteuttamaan saamelaisten oikeuksia. Saamelaisia ei riittävästi kuulla heitä koskevissa asioissa, eikä alkuperäiskansoja koskevaa ILO 169 -sopimusta ole vieläkään ratifioitu.
– Meidän tulee näyttää, että seisomme alkuperäiskansamme oikeuksien puolella. Suomi on tämän velkaa saamelaisille.
Keskustan lappilainen edustaja Markus Lohi muistutti ruotsalaisen uskonpuhdistajan Olaus Petrin (1492-1552) tuomarinohjeesta: ”Se, mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.”
Lohi sanoi olevansa sitä mieltä, että ketään suomalaista ei tule merkitä vaaliluetteloon, joka on saamelaisten vaaliluettelo.
– Mutta siitä se ongelma vasta alkaakin: Kuka on saamelainen? Onko itseidentifikaatio, polveutuminen, kieli vai joku määräävä tekijä? Tähän ei ole olemassa yksiselitteistä oikeaa vastausta. Sen takia tämän lain käsittely on nyt neljännellä vaalikaudella täällä, ja se on ollut ongelmissaan.
Lohi sanoi myös maan ainoan saamelaisenemmistöisen kunnan neljän eri puolueen edustajien vedonneen, ettei lakia vietäisi eteenpäin.
– Tämä pysäytti minut.
SDP:n konkariedustaja Johannes Koskinen puolusti hallituksen esitystä.
– Isoja eroja edelliskaudella käsiteltyyn esitykseen ei ole. Silloin se jäi valitettavasti kesken. Nyt lailla säädetään oikeudesta äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjien vaaleissa, eikä sillä oteta kantaa siihen, ketä voidaan pitää saamelaisena, eikä varsinkaan heijastusvaikutuksiin muuhun lainsäädäntöön.
Koskisen mukaan esitetyt saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkitsemisen kriteerit vastaavat myös Ruotsissa ja Norjassa omaksuttuja käytäntöjä.
SDP:n lappilainen edustaja Johanna Ojala-Niemelä huomautti lain jakavan voimakkaasti saamelaisia.
– Saamelaiskäräjillä on pelko siitä, että saamelaisiksi voisi tulla kantaväestön edustajia, jolloin vesitettäisiin alkuperäiskansan merkitys, kun taas osa saamelaiseksi itsensä identifioiva kokee vallitsevan tilanteen epäoikeudenmukaisena, koska heitä ei ole syystä tai toisesta hyväksytty saamelaisiksi.
Tästä johtuen niin sanotut statuksettomat saamelaiset ovat joutuneet oikeusturvakeinonaan turvautumaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin päästäkseen vaaliluetteloon, Ojala-Niemelä huomautti.
Keskustan Hannu Hoskonen muistutti, että saamelaisilla on tiettyjä oikeuksia, jotka liittyvät poronhoitoon, maankäyttöön, kalastukseen ja yleiseen tapaan, jolla voi toteuttaa saamelaista elämäntapaa.
– Ne henkilöt, jotka tästä luettelosta jätetään tietoisella politiikalla ulos, vähitellen menettävät nämä oikeudet. Eli kysymys on varallisuusoikeudellisesti äärimmäisen suurista asioista, ja olen murheellinen siitä, että tällaista ratkaisua ei syntynyt nytkään.
Mietinnön laati perustuslakivaliokunta, joka toimii saamelaisasioissa poikkeuksellisesti myös poliittisena valiokuntana pelkän perustuslaillisuuden tutkimisen sijaan.
Valiokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman (kok.) korosti, että vaikka mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta, perustuslakivaliokunta oli kuitenkin yksimielinen hallituksen esityksen perustuslainmukaisuutta koskevasta arviosta.
Vestman selvitti, että oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon on ehdotuksen mukaan henkilöllä, joka pitää itseään saamelaisena.
Edellytyksenä on kuitenkin, että henkilö itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai on ollut merkittynä äänioikeutetuksi 1. tammikuuta 2027 tai sen jälkeen järjestetyissä saamelaiskäräjien vaaleissa.
– Vaaliluetteloon merkitsemisen edellytyksenä on myös, että samassa laissa säädetyt ikää, kansalaisuutta ja väestökirjanpitoa koskevat äänioikeuden muut vaatimukset täyttyvät.
Perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaan vuoden 1962 väestölaskennan ei sen epätäydellisyyden vuoksi tulisi olla ainoa mahdollinen tai välttämättä edes ensisijainen näyttö, vaan esimerkiksi kirkonkirjoihin ja muihin asiakirjoihin tehdyillä merkinnöillä tulisi olla merkitystä.
– Valiokunta pitää selvänä, että hakijalta ei voida edellyttää aukotonta näyttöä. Edellytyksen voidaan katsoa täyttyvän kohtuudella arvioituna riittävällä selvityksellä. Näytön harkinnassa tulisi alkuperäiskansan oikeuksien lisäksi antaa merkitystä myös yksilön oikeuksien toteutumiselle.
Vestmanin mukaan kyseessä on historiallinen lakiuudistus, joka on epäonnistunut kolmella edellisellä vaalikaudella hallituspohjan väristä riippumatta. Se kuitenkin jakaa yhä niin saamelaisia kuin tutkijoitakin.
Vestman muistutti, että asia on käsitelty perusteellisesti laajasti asiantuntijoita kuullen, ja saamelaiskäräjät on ilmaissut uudistukseen myönteisen kantansa.
– Toivon, että tämä pitkään valmisteltu uudistus saadaan nyt säädettyä, hän totesi.