Pisimmät reitit ovat Postille vaikea taloudellinen haaste – Suomenmaa seurasi postinjakajan päivää Satakunnan maaseudulla
Posti kulkee, kun Kusti polkee, kuuluu tunnettu sananparsi. Kustin polku vain on käynyt koko ajan kivisemmäksi, mutkaisemmaksi ja ennen kaikkea kalliimmaksi.
Postin kulkua ei välttämättä voi enää muutaman vuoden päästä taata maan joka kolkkaan, jos nykyinen taloudellinen kehitys jatkuu.
Matti Brander on jakanut postia kohta 43 vuoden ajan. Pian ammattikoulusta päästyään hän meni Postille töihin ja on pysynyt sillä tiellään.
– Kyllä paljon on muuttunut vuosien varrella. Teknistyminen on helpottanut työtä kummasti. Ennen mentiin omilla pyörillä ja mopoilla pitkiäkin reittejä, mutta nyt on jakeluautot, sähköpyörät ja -skootterit sekä kaupunkijakelun sähkökärryt. Lajittelukin on helpottunut koneiden avulla.
Perjantaiaamuna kymmentä vailla yhdeksän Postin jakelukeskuksessa Porissa on täysi tohina päällä. Autoihin kannetaan laatikoita täynnä lehtiä, kirjeitä ynnä muuta toimitettavaa.
Jakeluosastolla näkyy koko joukko työnnettäviä häkkikärryjä. Niistä posti lajitellaan kaduittain tai teittäin määrättyihin lokeroihin, joita näkyy keskuksen hyllyissä olevan valtava määrä. Täältä lähtee posti Poriin, sen maaseutualueille ja Ulvilaan.
– 5.30 tulee ensimmäinen auto, kuudelta seuraava. Esityö tapahtuu aamukuuden ja iltapäivän kahden-kolmen välillä. Jakelu ajoittuu aamuyhdeksästä iltakuuteen. Lajittelun ja jakelun työt eivät erityisemmin risteä, ensin keskuksen väki lajittelee postit,
sitten jakajat lähtevät lajitellun postin kanssa reiteilleen, aluepäällikkö Timo Honkasalo avaa postin kulkua.
– Jakajilla pisimmät kaupunkien kärryreitit kestävät kolmesta neljään tuntia. Huonolla kelillä se voi olla aika raakaakin hommaa, mutta sujuu taas hyvällä säällä hyvin. Autoreitit kestävät pahimmilla säillä joskus jopa yhdeksän tuntia.
Postinjakaja Brander lähtee liikkeelle kello 9.15. Hän ajaa Postin pisimpiä reittejä, joka arkipäivä saman kahden sadan kilometrin reitin Satakunnan maaseudulla.
Pisimmät maaseutureitit ovat Postille vaikea taloudellinen haaste. Kirjepostin määrä on 2000-luvulla laskenut puoleen entisestä, ja noin vuodesta 2010 lasku on ollut yhä nopeampaa.
Digitalisoitumisen myötä jaettavaa on vähemmän, mutta samat reitit pitää kulkea joka tapauksessa, sillä sanomalehdet on jaettava joka päivä. Sanomalehtiä jaetaan kuitenkin jo niin vähän, että taso on tippunut 1950-luvun lukemiin. Tämä tarkoittaa lehdiltä saatavien jakelumaksujen tippumista.
Postin lehtipalveluista vastaava johtaja Risto Savikko näkee, että Posti on silti Posti vielä tulevaisuudessakin.
– Emme näe, että edessä olisi lopputaistelu tai auringonlasku. Kuluttajakäyttäytymisen muutos tarkoittaa vain sitä, että Postinkin on muutettava toimintaansa. Toki leikkauksiakin pitää tehdä, mutta uudesta liiketoiminnasta voi löytää myös uutta nostetta. Logistiikassa ja esimerkiksi pakettipalveluissa on paljon mahdollisuuksia. Jossain kohtaa pitää löytää keinot myös digitaaliseen ansaintaan, Savikko kertoo.
Postilla on tarve saada vuosittaisia kustannuksia laskettua noin 150–200 miljoonaa euroa seuraavan kolmen vuoden aikana, jotta se voi pitää koko maan kattavan jakelun pyörimässä.
Taajamissa on jo kilpailua lehtien ja mainosten jakelussa, mutta syrjäisemmillä seuduilla sitä ei oikein voi syntyä.
Yhtälön ratkaisemiseksi Posti on lähestynyt päättäjiä ehdottamalla määräaikaista valtion jakelutukea maaseudun jakelun turvaamiseksi.
– Posti ei suinkaan ehdota sitä itselleen, vaan kilpailutettavaksi. Erityisesti tuki on tarpeellinen, jotta sanomalehdet saadaan päivittäin jaettua syrjäisemmillekin seuduille. Kirjepostin kuljetus ei edellytä päivittäistä jakelua, mutta paperisista sanomalehdistä saatu tieto on päivästä riippuvaista. On siksi kansalaisten oikeusturvankin takia tärkeää, että jakelu turvataan kaikkialle. Tässä vain tarvitaan nyt valtion toimenpiteitä, Savikko sanoo.
Tuen kannattaa Postin mielestä olla nimenomaan määräaikainen, eikä tässä median ja kuluttajakäyttäytymisen murrosvaiheessa pysyvä.
– Kysymys on tietysti, että minkä mittainen tuo määräaika on. Alkavalla hallituskaudella voidaan olla yhdenlaisella sopimuksella, mutta voisi olettaa, että sitä seuraava hallitus voisi ottaa kantaa digitaaliseen tukeen. Silloin voi olla aika rakentaa digisiltaa medioiden ja kuluttajien välille.
Savikon mukaan kehitys kulkee kuitenkin selkeästi siihen suuntaan, että digilehti valtaa yhä vain enemmän alaa paperilehdiltä.
Porin maaseutualuilla postinjakajan työpäivän pituudella voi olla hurja ero vuodenajasta riippuen. Talvella, jos teitä ei ole aurattu, päivät venyvät, Brander kertoo.
– Kesä- ja talvikeleillä on kyllä hurja ero. Routa ja jää hidastavat ihan siksikin, ettei kaikille laatikoille pääse suoraan, vaan pitää nousta autosta ja ottaa pari askelta laatikolle.
Brander aloittaa kierroksensa Porin Noormarkusta, joka on entinen maaseutukunta. Taajamassa hän ajaa melko lyhyitä välejä laatikkorivistöltä toiselle, ja suhteellisen nopeasti kymmenet kotitaloudet saavat aamun postinsa. Taajama-alueen päättymisestä kertovan kyltin jälkeen laatikkojen väli harvenee.
Laviantie vie Lassilan kylään. Lassilasta vanhan Lavian suuntaan alkaa reitin ehkä maaseutumaisin osuus. Kyläalueen asfaltti vaihtuu routaisiin hiekkateihin.
Metsätie on mutkainen, mäkinen ja monta kilometriä pitkä, mutta posti tavoittaa tasavertaisesti näidenkin perillä asujat. Autolta vaatii paljon, jos sillä pitää ajaa sama pitkä reitti viidesti viikossa huonokuntoisilla teillä.
Postin pisimpiä reittejä ajaviin autoihin tulee parhaimmillaan tai pahimmillaan vuodessa jopa yli 50 000 kilometriä. Tämä tarkoittaa sitä, että kalustoakin pitää uusia tasaisella tahdilla. Brander ajaa aina samalla autolla, mutta autoja pyritään myös kierrättämään.
Päivittäin Posti ajaa ympäri Suomen yhteensä noin 250 000 kilometriä, eli melkein tavallisen bensa-auton elinkaaren verran. Postin jakelujohtaja Sami Reposen mukaan kaluston uusimistahti onkin tarkoin punnittu kysymys.
– Postilla on paljon autoja leasing-sopimuksilla. Talouteemme vaikuttaa paljon sekin, millaisia sopimukset voivat olla. Pisimmillä reiteillä kolmen vuoden sopimukset ovat jo aika pitkiä. Lyhyemmät sopimukset taas tulevat kalliimmiksi. Paljon myös kierrätämme autoja, eli autoja vuorotellaan lyhyillä ja pitkillä reiteillä eri päivinä. Näin niille saadaan tasaisempi käyttö.
Postilla on paljon pohdittavaa logistiikan suhteen. Samoin kaluston motorisointi etenee, Reponen kertoo.
– Sellaisia haasteita on, että autoja ajetaan täytenä yhteen suuntaan ja tyhjänä toiseen suuntaan. Paitsi rekkaliikenteessä, myös jakeluautojen suhteen on parantamisen varaa kapasiteetin hyödyntämisessä.
– Pakettiliikenteen kasvaminen tarkoittaa sitä, että kalustolta vaaditaan kantavuutta. Siksi pyrimme motorisoimaan mahdollisimman paljon. Pitkillä reiteillä pakettiliikenteen tarpeet saattavat viedä siihen suuntaan, että reiteille hankitaan enemmän pakettiautoja, Reponen arvelee.
Viimeisin pinnalle noussut säästökohde on päätös vähentää jakelua yhteen kertaan viikossa Turun saaristossa.
Lehtipalvelujohtaja Savikon mukaan saaristossa on paikkoja, joissa yhden päivän jakelu maksaa enemmän kuin keskimääräiset haja-asutusalueiden reitit vuodessa. Taloudellisesti päätös on varmasti ymmärrettävä, samoin toki vaatimukset palveluiden takaamisesta kaikille.
Säästöpaineet näkyvät ympäri maan erityisesti kirjepostin sekä päivä- ja aikakauslehtien jakelussa.
Lehdet joutuvat maksamaan Postille yhä enemmän, ja perilletulo on samalla epävarmempaa. Uutislehdet pystytään kyllä kuljettamaan perille ajallaan.
Suomenmaakin kuuluu päivälehtien jakeluun, ja lukijoilla ympäri Suomen on lehden perilletulon suhteen vaihtelevia kokemuksia. Pirkanmaalainen Esko Arola Ylöjärven Takamaalta on Suomenmaan vakituinen tilaaja. Jo hänen isälleen tuli lehden edeltäjä Maakansa.
– Välillä menee jopa maanantaille tai tiistaille, kun Suomenmaa tulee, vaikka perjantaina pitäisi. Näin on sattunut jo aika useasti etenkin viime vuodesta alkaen. Kyllä muidenkin lehtien perilletulossa on parantamisen varaa, ja yhä useammin postia menee jopa toisten laatikkoon.
– Postin palvelu on kyllä huonontunut. 1900-luvun lopulla lähti postitoimisto, joka oli etenkin vanhemmille ihmisille tärkeä esimerkiksi pankkiasioiden hoitoon. Nyt lähti kaupalta jättölaatikko pois ilman, että asukkaille kerrottiin mitään, Arola harmittelee.
Pohjanmaalla Kuortaneen Ruonalla Suomenmaa on tullut Kosti Keisalalle joskus jopa viikon myöhässä.
– Kyllä sitä miettii, kannattaako sitä tilatakaan, jos aina venyy niin pitkään. Sanomalehdet nyt tulevat joka päivä, mutta muutaman tunnin myöhemmin kuin aiemmin. Jos sanomalehti tulee yhdentoista aikaan, alkaa siinä jo olla vanhaa tietoa. Aika paljon luen nykyään netistä.
Jopa Helsingissä lehtien tulo on alkanut viime vuosina takkuilla.
– Suomenmaa on itselleni tärkeä lehti, niin sen kyllä huomaa, jos se jää tulematta. Muitakin lehtiä on tullut erityisesti muutaman edellisen vuoden aikana myöhässä, mutta Suomenmaa useimmin. Nyt kevään aikana se on ollut vielä entistäkin epävarmempaa, Seppo Koistinen kertoo.
Matti Brander kiertää uskollisesti ja tottuneena reittiään.
Auto ei säästy kuralätäköihin sattuessaan sotkeentumiselta. Matkassa kulkeva posti toki päätyy laatikoihin ajallaan ja puhtaana.
– Laukun sisältö on muuttunut kovasti vuosien varrella. Digitalisaatio on vienyt paljon kirjeitä pois ja kirjepostin kanssa on välillä hyvinkin hiljaisia päiviä. Reittiä ei ole pidennetty, vaikka jaettava määrä on vähentynyt. Sanomalehdet pitää joka tapauksessa jakaa reitille päivittäin.
– Olen kyllä pitänyt Postia hyvänä työpaikkana. Se on tuonut itselle ja perheelle leivän jo 43 vuoden ajan. Saa nähdä, miten Postin toiminta muuttuu tulevaisuudessa. Muutoksia on tapahtunut, eikä sitä tiedä, mitä on vielä edessä, Brander pohtii.
Reportaasi on julkaistu alun perin Suomenmaassa 17.5.2019. Suomenmaan voit tilata täältä.