Pekka Sauri suitsuttaa Mikko Kärnän Twitter-kykyjä – "On luonut itselleen loistavan poliittisen tulevaisuuden"
Poliitikolla ei enää ole varaa jäädä Twitterin ulkopuolelle. Tämä käy ilmi Pekka Isotaluksen, Jari Jussilan ja Janne Matikaisen toimittamasta tuoreesta teoksesta Twitter viestintänä (Vastapaino).
Matikaisen mukaan Twitterin avoimuus tekee siitä erityisen verrattuna muihin sosiaalisiin medioihin.
Toisen julkaisuja nähdäkseen Twitterin käyttäjän ei tarvitse erikseen pyytää seurattavaansa kaveriksi tai yhteydekseen, kuten esimerkiksi Facebookissa. Kuka vain voi seurata ketä vain.
Poliitikkojen lisäksi Twitter on arvokas myös tutkijoille, sillä aihetunnisteiden avulla voidaan helposti laskea puhutuimmat aiheet. Tällä tavalla on laskettu, että kaikkein eniten ihmisiä aktivoivat television vaalikeskustelut, Isotalus kertoo.
Kirjan julkistamistilaisuudessa torstaina Helsingissä puhunut työelämäprofessori, supersomettajaksikin nimetty Pekka Sauri käytti esimerkkinä taitavasta Twitterin käyttäjästä keskustan kansanedustaja Mikko Kärnää.
–Kärnä on luonut itselleen Twitterissä loistavan poliittisen tulevaisuuden, vaikka putoaisikin eduskunnasta Väyrysen sinne palatessa. Kärkkäällä ja aktiivisella tviittaamisellaan Kärnä on luonut itselleen näkyvyyttä, jonka arvo ehkä nähdään seuraavissa eduskuntavaaleissa, Sauri uskoo.
Yhden tviitin elinikä on Jussilan mukaan 18 minuuttia. Twitter on siis hyvin nopeatempoinen media. Matikaisen mukaan keskustelussa pysyminen edellyttääkin jatkuvaa Twitterin seuraamista.
Moni yritys tai yhteisö on palkannut henkilöitä, joiden pääasiallinen työnkuva on sosiaalisen median päivittäminen ja seuraaminen. Jussilan mukaan yllättävänkin moni saa leipänsä tästä.
Trump käyttää Twitteriä hyvin vanhakantaisesti.
Pekka Sauri
Sosiaalinen media ei kuitenkaan ole aina sosiaalinen, väittävät teoksen kirjoittajat. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on hyvä esimerkki tästä, Sauri kertoo.
–Trump on niittänyt mainetta aktiivisella tviittaamisella. Hän kuitenkin käyttää Twitteriä hyvin vanhakantaisesti pelkästään yksipuoliseen tiedottamiseen. Hän ei koskaan vastaa tviittiensä kommentteihin, eli hän käyttää mediaa epäsosiaalisesti.
Twitterin ongelmana teoksen kirjoittajat näkevät sen elitistisen luonteen. Vaikka kuka tahansa voi periaatteessa seurata ketä tahansa ja kommentoida kenen tahansa tviittejä, Twitteriin muodostuu eliitin keskinäisiä verkostoja.
Poliitikot seuraavat poliitikkoja, politiikan toimittajat seuraavat poliitikkoja ja toisiaan, eikä tavallisen kansalaisen äänelle anneta juurikaan painoarvoa.
Tavallinen politiikasta kiinnostunut kommentoija saa Saurin mukaan erittäin helposti juntin leiman niin sanotun Twitter-eliitin silmissä.
Toinen ongelma on sukupuolittuneisuus. Teokseen artikkelin kirjoittaneen dosentti Iiris Ruohon mukaan miespoliitikot seuraavat toisiaan ja toimittajat seuraavat enemmän miespoliitikkoja.
Asemasta riippumatta miespoliitikot ovat kaikilla tasoilla seuratumpia, Ruoho huomauttaa. Miespuolinen pormestari voi olla seuratumpi kuin naispuolinen ministeri.