Päivi Nergin uutuuskirja: Orpo joutui sisäministerinä tiukkaan paikkaan Venäjän rajan vuotaessa – "Elämäni tärkein neuvottelu"
Sisäministerinä Sipilän hallituksessa aloittanut Petteri Orpo (kok.) joutui ministerikaudellaan harvinaisen syvälle ulko- ja turvallisuuspolitiikan syövereihin.
Suomen ja Venäjän välinen raja oli pysynyt rauhallisena 70 vuoden ajan, mutta loppuvuonna 2015 se alkoi yllättäen vuotaa, kun Venäjä ryhtyi päästämään turvapaikanhakijoita kahdelta pohjoisimmalta rajanylityspaikalta Suomeen.
Tulijat ylittivät rajan ensin polkupyörillä, ja kun se kiellettiin, autoilla. Venäläiset väittivät, etteivät he voi estää ihmisiä hakemasta Suomesta turvapaikkaa.
Asiaa yritettiin ratkoa aluksi rajavartiolaitosten kesken, mutta kun se ei onnistunut, käynnistyivät poliittisen tason neuvottelut.
Suomen delegaatiossa Moskovaan matkustivat sisäministeri Orpo ja kansliapäällikkö Päivi Nerg. He kertaavat neuvottelujen kulkua tänään ilmestyvässä kirjassa Tiukka paikka.
Orpo kertoo valmistautuneensa neuvotteluihin Suomen Moskovan-suurlähetystössä Paasikiven vanhassa työhuoneessa. Sieltä lähdettiin Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n tiloihin Kremlin kupeeseen.
Paikalla oli koko venäläinen turvallisuusketju FSB:n ja ulkoministeriön johtoa myöten.
– Minulla oli sellainen tunne, että nyt on varmasti elämäni tärkein neuvottelu alkamassa, Orpo muistelee kirjassa.
Orpo kertoo Suomen lähteneen neuvotteluissa liikkeelle siitä, että mailla on ollut 70 vuotta rauhallinen raja ja erinomainen rajayhteistyö. Nyt Suomi oli kuitenkin huolissaan kehityksestä, eikä tilanne voinut olla Venäjänkään turvallisuuden etu.
– Olimme hyvin valmistautuneet. Pystyimme kertomaan, millaisia ihmisiä tulee, mistä he tulevat ja paljonko olivat maksaneet, Orpo kertoo.
Hänen mukaansa neuvottelu sujui kohtuullisesti, vaikka ratkaisu jäi vielä auki. Asiat saatiin ilmaistua selkeästi ja prosessin jatkosta sovittiin.
Lopullinen ratkaisu rajan vuotamiseen löytyi presidenttien välisessä tapaamisessa. Suomi ja Venäjä tekivät sopimuksen väliaikaisesta liikenteen rajoittamisesta Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikoilla. Niiden kautta saivat tilapäisesti kulkea vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kansalaiset perheenjäsenineen.
Sallan ja Raja-Joosepin kautta ehti tulla Suomeen kolmen kuukauden aikana noin 1 700 turvapaikanhakijaa, joiden joukossa oli 36 eri kansallisuutta. He tuskin eksyivät pohjoiseen sattumalta.
Orpo pitää selvänä, että toiminta oli täysin organisoitua. Hänen mukaansa missään vaiheessa ei kuitenkaan selvinnyt, kuka toimintaa pyöritti.
– Ei ollut näyttöä siitä, että se olisi ollut esimerkiksi turvallisuuspalvelu.
Tilanteessa olisi ollut ainekset pahempaankin. Orpon perustama kriisiryhmä varautui koko ajan siihen, että ilmiö leviäisi muillekin raja-asemille. Suomella on yhteistä maastorajaa Venäjän kanssa 1 300 kilometriä, ja rajanylityspaikkoja on yli 20.
Orpo keskusteli aiheesta muun muassa Britannian nykyisen pääministerin Theresa Mayn kanssa ja puhui siitä myös EU:n sisäasiainneuvostossa. Hän muistutti EU-kumppaneita, että EU:ssa on muitakin rajoja kuin Välimeren alue ja että pakolaisongelma voi siirtyä niille.
Orpo kertoo herätelleensä myös hallituksen sisällä etenkin perussuomalaisia siitä, että Suomea voi uhata Kreikan ja Italian kohtalo.
– Toin aina niissä keskusteluissa esille sen, että entä jos me olemme ensimmäinen. Hyvä meidän on huudella täältä Kreikkaan tai Italiaan, että ei me oteta ketään. Entä jos ne tulevat tänne?
Orpon mukaan myös presidentti Sauli Niinistö oli hyvin kiinnostunut itärajan tilanteesta. Yhteyttä pidettiin päivittäin.
– Hän halusi hyvin tarkkaan tietää, ja pohdimme ratkaisuja sekä suhdetta Venäjään eli sitä, mistä tässä on kyse ja miten suhteessa Venäjään toimitaan.
Neuvotteluissa presidentin tuki, taustatyö ja neuvot olivat Orpon mukaan kullanarvoisia.
– Hän oli ylivoimaisesti kokenein Venäjä-osaaja sen hetken hallitukseen peilaten. Ja kun kävi selväksi, että kyseessä ei ollut vain EU:n sisäistä turvallisuutta vaan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeva asia, piti ratkaisua lähteä hakemaan nimenomaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan kautta.
Liikenne itärajalla rauhoittui Suomen toiveiden mukaisesti, mutta mitä Venäjä sai vastineeksi? Orpon mukaan ei yhtään mitään.
– Tästäkin on erilaisia spekulaatioita, miksi näin. Venäjä halusi saada asian ratkeamaan, ja Suomessa oli iso huoli, että tämä voi toistua. En halua arvioida, mikä olisi tilanne, jossa tämä toistuisi, hän toteaa kirjassa.
Päivi Nerg, Nina Järvenkylä: Tiukka paikka. Docendo, 174 s.