Päivi Nerg ei pelkää haasteita – "Joskus on ravisteltava isosti, jotta syntyy jotain todella uutta"
Kun Päivi Nerg jätti 15-vuotiaana vanhemmilleen hyvästit lähtiessään au-pairiksi Sveitsiin, hän ei arvannut, että kyse olisi viimeisestä kerrasta, jolloin hän näkisi isänsä.
Pienessä Suolahden teollisuuskaupungissa kasvanut Nerg ei puhunut sanaakaan saksaa, joten edessä olivat jännittävä junamatka Keski-Euroopan halki ja kesä hienostoperheen lapsenvahtina.
Isä oli jäämässä lomalle ja sen jälkeen eläkkeelle pankinjohtajan töistä. Sveitsistä paluun jälkeen koko perhettä odotti muutto Suolahdelta Keuruulle. Asuntokin oli jo ostettu.
Suruviesti tuli Sveitsiin heinäkuisena yönä. Isä oli kuollut. Oli palattava takaisin kotiin. Muutto tapahtuisi ilman isää.
Uutinen oli Päivi Nergille musertava. Nerg oli kahdeksanlapsisen sisarusparven toisiksi nuorin lapsi. Vanhimmat sisarukset ehtivät muuttaa pois kotoa ennen kuin nuorimmaiset ehtivät leikki-ikään.
Kolmen veljen keskellä kasvaessa Nergistä oli tullut isän tyttö.
– Isä aina varjeli vähän minua poikien touhuilta, ja kun tuli riitaa, käännyin isän puoleen.
Nerg pakkasi äitinsä ja veljiensä kanssa lapsuudenkodin tavarat laatikoihin, kantoi ne Keuruun asuntoon ja laittoi uusille paikoilleen.
Surua ei ollut yhtä helppoa panna järjestykseen.
– Ajoin itseni suorittamiseen, jossa piti kirjoittaa ylioppilaaksi, auttaa äitiä ja tehdä kaikkea mahdollista. Ja samalla sisällä oli sellainen ihmeellinen möykky, jota ei kukaan oikein ymmärtänyt.
Lopulta Nerg sairastui anoreksiaan.
– Siihen aikaan minua hoidettiin esimerkiksi leikkaamalla umpilisäkettä. Kukaan ei tunnistanut, että tässä ei ole ehkä kuitenkaan mistään sellaisesta fyysisestä ongelmasta kyse, Nerg muistelee.
Paha olo alkoi hälvetä vasta lukion päättymisen jälkeen, kun Nerg jätti Keuruun ja lähti etsimään opiskelupaikkaa.
– Varmaan se jollain tavalla leimaa elämääni, että kun repäisee itsensä irti ja saa uuden alun, siitä saa voimaa ja uskaltaa käydä omia tunteitaan lävitse, hän pohtii.
Lopulta elämä voitti, vaikka isän ikävä kulkee aikuisenakin matkassa. Nerg kertoo kyyneleiden nousevan edelleenkin silmiin isästä puhuessa.
– Vieläkin. Siis vieläkin. Ja tulee sellainen olo, että voi kun isä eläisi ja olisi nähnyt meidän lapset ja lapsenlapset.
Lasten ja lastenlasten lisäksi pankinjohtaja Lasse Vesterinen olisi varmasti ylpeä tyttärensä urasta.
Maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi opiskellut Nerg työskenteli valmistumisen jälkeen kymmenen vuotta suomalaisen lihateollisuuden parissa. Hän oli 32-vuotiaana ensimmäinen nainen liha-alan pörssiyhtiön johtoryhmässä.
Sieltä Nerg siirtyi kymmeneksi vuodeksi yliopistomaailmaan ja johti muun muassa Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistymistä Itä-Suomen yliopistoksi. Ehtipä hän välissä kokea eduskuntavaaliehdokkuudenkin.
Viime vuodet Nerg on työskennellyt Suomen ylimmässä virkamiesjohdossa, ensin valtiovarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtajana, sitten sisäministeriön kansliapäällikkönä.
Tämän vuoden alusta Nerg aloitti valtiovarainministeriön hallintopolitiikan alivaltiosihteerin tehtävässä.
Nerg kertoo ammentavansa johtajana edelleen työuransa ensimmäisistä vuosista yrityselämässä. Silloiset esimiehet näkivät uuden työntekijän kyvyt ja halun mennä eteenpäin.
– Jos halutaan antaa ihmisille mahdollisuus kehittyä, tarvitaan esimies, joka kannustaa eikä lamaannuta. Esimies ei saa ajaa ihmisiä sellaiseen suppuun, jossa pannaan aivot naulaan, kun tullaan töihin.
Nerg kertoo kiinnittävänsä johtajana paljon huomiota siihen, että organisaatiossa ihmiset tunnistavat omat vahvuutensa esimerkiksi työkierron kautta.
– Sitä kautta syntyy myös omaan elämään tyytyväisyyttä, kun ihminen kokee olevansa omalla paikallaan.
Pelkillä yrityselämän opeilla Nergistä olisi kuitenkin tullut hyvin erilainen johtaja kuin mitä hän on tänä päivänä.
– Johtamisajattelussani olisi jäänyt päälle, että johtajan pitää tehdä päätöksiä ja muiden tehtävä on seurata päätöksiä ja saada aikaan, Nerg arvioi.
Hän kertoo yliopistojohtamisen olleen oppikoulu erilaisten näkökulmien hyväksymiseen.
– Kyllä minä mietin ensimmäisen vuoden aikana yliopistolla, että voiko tämä olla totta! Että tästäkin asiasta kolmella, neljällä tai jopa kymmenellä eri tieteenalan professorilla oli eri mielipide. Ja kaikki olivat olevinaan oikeassa, Nerg muistelee ällistystään nauraen.
– Yliopistomaailmassa johtajalta odotettiin äärettömän kovaa dialogikykyä, ymmärrystä kuulla ja kuunnella sekä perustella, perustella ja perustella. Piti saada asiantuntijat, joilla on vahva ammatillinen identiteetti, mukaan muutokseen.
Uransa aikana useita muutosprosesseja nähnyt Nerg ei yllättynyt Sipilän hallituksen uudistusten kohtaamasta vastarinnasta.
– Lähtökohta oli hallituksen hyvin vahva tahtotila tehdä isoja reformeja, jotta kestävyysvaje saadaan kurottua umpeen.
Nergin mielestä isot muutokset olisivat kuitenkin vaatineet voimakkaampaa poliitikkojen, virkamiesten ja muiden toimijoiden yhdessä tekemistä.
– Hallituksen olisi pitänyt ehkä vielä enemmän ajatella, että heidän allaan on iso organisaatio, joka pitäisi saada mukaan sisäistämään muutostarve ja ne isot tahtotilat.
Nergin mukaan virkamiehille saattoi tulla hallituksen otteista sellainen olo, että heille vaan annettiin tehtävät ja odotettiin, että he miettivät, miten uudistukset pannaan täytäntöön.
– Itse koen, että isoissa muutoskokonaisuuksissa pitäisi saada innostunut henki koko jengille ja yhteinen ymmärrys, että miksi tätä tehdään. Hallituksen alkutaipaleella jäi jotain sellaista tekemättä.
Isoissa muutoskokonaisuuksissa pitäisi saada innostunut henki koko jengille.
Päivi Nerg
Hallintopolitiikan alivaltiosihteerinä Nerg pääsee tulevina vuosina ja kuukausina tarttumaan hallituksen suurimman hankkeen, sote- ja maakuntauudistuksen, ruoriin.
Uudistus on nyt siirtymässä uuteen vaiheeseen, kun suurin osa sitä koskevasta lainsäädännöstä on eduskunnan käsittelyssä ja viimeisenä valmistunut soten valinnanvapauslakikin pääsee pian kansanedustajien arvioitavaksi.
Nergin mukaan valmistelun viime metreillä on kiinnitetty huomiota siihen, että maakunnille jää riittävästi liikkumavaraa paikallisten ratkaisujen etsimiseen.
Vääntöä on aiheuttanut muun muassa se, miten yksityiskohtaisesti laissa määrätään, missä kaikissa palveluissa maakuntien pitää tarjota asukkailleen asiakasseteleitä.
Myös kaupunkien rooli työvoimapalveluiden tuottajina on herättänyt päänvaivaa.
Nergin mielestä sote- ja maakuntauudistukseen liittyy ”valtavasti mahdollisuuksia”, kunhan sote-puolen ja maakuntien ammattilaiset eri puolilla Suomea saadaan entistä enemmän mukaan muutoksen tekemiseen.
– Aika monessa muutosprosessissa mukana olleena olen oppinut, että joskus on ravisteltava isosti, jotta syntyy jotain todella uutta.
Hän viittaa haastattelun aikana useaan otteeseen, kuinka uudistusta on lähdetty jo tekemään 18 maakunnassa ympäri Suomen.
– Siinä tapahtuu iso hallinnon yksinkertaistaminen, kun monta julkista organisaatiota lakkaa ja synnytetään yhden palvelun pisteitä maakuntien kautta.
– Näen myös sen isona mahdollisuutena, että nyt on mahdollisuus panostaa teknologian hyötykäyttöön.
Samalla Nerg myöntää myös karikoiden olemassaolon. Siitä kertoo erityisesti soten valinnanvapauslakien saama kriittinen asiantuntijapalaute.
Hänen mukaansa palautteesta on jo otettu oppia, ja otetaan vastakin.
– Minun on hirveän vaikea uskoa, että yksikään suomalainen poliitikko haluaisi huonompaa järjestelmää. Heillä on ihan oikea tahtotila löytää malli, joka on parempi. Ja meidän virkamiesten tehtävä on myös tehdä siitä parempi.
Nerg korostaa, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmän vahvuuksia ovat hyvä erikoissairaanhoito ja päivystystoiminta.
– Jokainen meistä luottaa siihen, että se toimii, ja sen täytyy toimia jatkossakin.
Isoja muutoksia tarvitaan sen sijaan ikääntyvän Suomen lähipalveluissa. Ne ovat Nergin mukaan tällä hetkellä liian sirpaleisia, ja kansalaiset ovat epätietoisia siitä, mistä mitäkin palveluita saa.
Käytännön toteuttamisen ohella Nerg haluaa viestiä sotesta entistä enemmän kansalaisten suuntaan.
– Tähän asti uudistus on näkynyt hallinnollisena työnä. Kuitenkin jokaiselle kansalaiselle suurempi kysymys on, että säilyykö se minun terveyskeskukseni tuossa ja miten vanhusten asiat jatkossa hoidetaan.
Nergin tehtävä ei kuulosta helpolta, mutta keveimmästä päästä ei ollut myöskään hänen edellinen pestinsä sisäministeriön kansliapäällikkönä keskellä maahanmuuttokriisiä.
Jotain kuluneista vuosista kertoo Nergin lähipiirin reaktio, kun hän kertoi pohtivansa alivaltiosihteerin paikan hakemista.
– Sekä kolmelta nuoreltani että mieheltäni tuli yksiselitteisesti, että ilman muuta.
– He olivat nähneet sen kovan paineen ja 24/7-olotilan, jossa koko ajan pitää olla varuillaan, että mitä tapahtuu huomenna. Lapset sanoivat, että äiti, sun ei tarvitse hoitaa sitä enempää kuin viisi vuotta.
Vaikka uusi tehtävänkuva ei herätä ihan maahanmuuttokeskusteluun verrattavia reaktioita sosiaalisessa mediassa, työt tuskin vähenevät.
Jatkaako Nerg edelleen samaa suorittamista kuin lukioaikoina isän kuoleman jälkeen?
– Varmaan suorittaminen on edelleen osa persoonallisuuttani. Olen tyyppi, joka saan tyydytystä siitä, että saan paljon aikaan ja voin auttaa muita, Nerg pohtii.
Ja naurahtaa sitten.
– Kotona aina minulle sanotaan, että tule nyt kotiin äläkä enää tee niin paljon.
Haastattelu on julkaistu alun perin Suomenmaassa 2.2.2018. Lehden voit tilata täältä .