Osa demokraateista epäilee Kamala Harrisin ehdokkuutta, mutta tutkija pitää sitä jo lähes 90-prosenttisen varmana

Yhdysvallat

Presidentti Joe Bidenin luovuttua Yhdysvaltain presidenttikisasta sunnuntaina kääntyi katse välittömästi siihen, kuka hänet korvaa demokraattien presidenttiehdokkaana.

Tutkijatohtori Oscar Winberg Turun yliopiston John Morton -keskuksesta pitää lähes selvänä, että valinta on varapresidentti Kamala Harris.

– Tänä kesänä on nähty, että mikään ei ole varmaa ennen kuin se tapahtuu, mutta näen kyllä sen lähes varmana. Jos nyt prosenttien kanssa leikitään, niin se (todennäköisyys) lähestyy jo 90 prosenttia.

Hän perustelee näkemystään muun muassa sillä, että tukensa Harrisille ovat jo antaneet paitsi Biden, myös muut merkittävät demokraatit, kuten entinen presidentti Bill Clinton, entinen presidenttiehdokas Hillary Clinton sekä vasemman laidan tähti Alexandria Ocasio-Cortez.

Winberg näkee, että taustalla on halu löytää nopeasti puoluetta yhdistävä ehdokas. Puolueen vasen laita tukee yhteistä ehdokasta, koska siellä pidetään Donald Trumpia merkittävänä uhkana Yhdysvalloille. Sen sijaan konservatiivisten demokraattien suhtautuminen Harrisiin jää nähtäväksi.

– Tässä lähinnä keskustelu keskittyy siihen, että Harris olisi ensimmäinen nainen ja ensimmäinen musta nainen presidenttinä.

Myös Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen professorin Mikko Saikun mukaan Harris on tällä hetkellä selvässä etulyöntiasemassa: hän on puoluekoneiston suosikki ja saanut jo ison osan puolueen ydinryhmästä taakseen.

Harrisin kanssa olisi helppo jatkaa kampanjaa myös vaalirahoituksen osalta.

– Harrisilla on suora pääsy Bidenin ja Harrisin nimissä jo kerättyyn vaalikassaan. Varojen siirtäminen jollekin muulle ehdokkaalle vaatii kommervenkkejä ja siihen liittyisi vaikeitakin juridisia kysymyksiä, Saikku sanoo.

Toisaalta monet puolueen sisällä pelkäävät Saikun mukaan sitä, että Harris ei ole paras mahdollinen vastaehdokas Trumpille.

Saikku muistuttaa, että Harris on ollut yksi historian epäsuosituimpia varapresidenttejä.

– Hänen kannatuslukunsa ovat olleet heikommat kuin Bidenin aina tähän katastrofaaliseen Trumpin ja Bidenin vaaliväittelyyn asti. Vasta sen jälkeen ihmiset rupesivat pitämään Harrisia uskottavampana kuin Bidenia.

Yhtenä Harrisin selkeänä heikkoutena Saikku pitää esiintymiskykyä.

– Hän on aika sekava puhuja ja ilmaisee itseään tavalla, joka ärsyttää monia.

Saikun mukaan Harris on myös ollut varapresidenttinä varsin näkymätön.

– Hänelle ei oikeastaan annettu kuin yksi merkittävämpi tehtävä ja se oli Yhdysvaltain etelärajan tilanteen korjaaminen, Saikku sanoo.

– Mutta siinähän ei ole tapahtunut mitään merkittävää parannusta. Yhä useamman yhdysvaltalaisen, myös ei-republikaanien, mielestä siirtolaisuusongelma ei ole hallinnassa.

Etelärajan tilanne on myös helppo kritiikin kohde Trumpin ja J. D. Vancen kampanjalle.

Jo ennen Bidenin luopumisilmoitusta Trumpin leirissä on Saikun mukaan selkeästi valmistauduttu Harrisin ehdokkuuteen ja alettu nostaa tämän heikkouksia esille.

– Siinä mielessä hän on helpompi vastustaja Trumpille kuin joku, joka aloittaisi nyt puhtaalta pöydältä.

Winberg näkee, että Harrisin syyksi tullaan republikaanien leiristä laskemaan kaikki se, mikä heidän mielestään on tehty Bidenin kaudella väärin. Toinen heikkous liittyy siihen, että Harrisin mielipiteet asioista ovat toisinaan vaihtuneet kampanjoiden aikana.

– On klassinen teema Yhdysvalloissa näissä kampanjoissa, että yritetään hyökätä sitä vastaan, että toinen on epäluotettava, tai “flip-flop”, kuten Yhdysvalloissa sanotaan.

Harrisin esiintymiskykyyn Winberg sen sijaan suhtautuu Saikkua positiivisemmin ja pitää osaamista väittelyissä Harrisin vahvuutena.

Winberg uskoo, että republikaanit tulevat hyökkäämään Harrisia vastaan myös identiteettitasolla, koska hän on musta nainen. Winberg pitää hyvinkin mahdollisena, että koko kampanjasta tulee aika likainen.

Hän arvelee, että Trumpia itseään neuvotaan välttämään esimerkiksi rasistista puhetta julkisesti. Oikeistomedia ja erilaiset oikeistovaikuttajat pystyvät kuitenkin sanomaan suurelle yleisölle sitä, mitä Trump ei itse voi sanoa ääneen. Winberg muistuttaa, että Harrisia vastaan on aikaisemminkin hyökätty esimerkiksi naisvihamielisillä teemoilla.

– Kyllä rasismi ja naisviha ovat aina sillä lailla juuri pinnan alapuolella yhdysvaltalaisessa poliittisessa keskustelussa.

Harrisin sukupuolen ja etnisen taustan vaikutuksia lopullisiin äänestyspäätöksiin on asiantuntijoiden mukaan vaikea ennustaa.

– Luulisin, että ne, joille etninen tausta tai sukupuoli ratkaisee, ovat jo valmiiksi pitkälti republikaanien riveissä, Saikku sanoo.

Tässä yhteydessä kriittistä voi Saikun mukaan olla se, millaisen varapresidenttiehdokkaan Harris valitsisi kumppanikseen, jos hänestä tulee presidenttiehdokas. Professori uskoo, että vierelle tarvittaisiin joku puolueen keskeltä tai oikealta laidalta.

– Ehkä joku tylsä valkoinen mies, mielellään jostain vaa’ankieliosavaltiosta, joka tekisi [Harrisin ehdokkuudesta] helpommin nieltävän isommalle osalle äänestäjistä.

Winberg huomauttaa, että musta mies, Barack Obama, voitti aikanaan presidentinvaalit erittäin suurella äänimäärällä.

Lisäksi mielipidemittauksissa on Winbergin mukaan havaittu mielenkiintoinen ilmiö, jossa selkeä enemmistö sanoo, ettei heillä itsellään olisi mitään naispresidenttiä vastaan. Toisaalta he kuitenkin uskovat, että tämä olisi ongelma muille ihmisille. Tästä syystä esimerkiksi esivaaleissa voidaan jättää äänestämättä naisehdokasta, koska hänen ei uskota menestyvän vaaleissa.

Tämä samankaltainen pelko on Winbergin mukaan muutenkin nyt isossa roolissa demokraateissa, sillä Trumpin voittoa pelätään.

– Tämä koko keskustelu siitä, että Harris on nainen, olisi voinut vaikuttaa paljonkin tähän asetelmaan, jos olisi ollut perinteiset esivaalit. Nyt kun on aika erikoinen tilanne ja tämä prosessi etenee nopealla vauhdilla, niin tässä vaiheessa se ei vaikutakaan niin paljon, Winberg sanoo.

– Jos hän on puolueen ehdokas, niin tämä hänen identiteettinsä ei enää vaikuta niin paljon. Koska siinä vaiheessa useammille on huomattavasti tärkeämpää se, lukeeko nimen jälkeen d (demokraatti) vai r (republikaani) kuin se, kuka se itse ehdokas on.