Olli Rehn haastaa onnellisten tasavaltaa – presidenttipelin gallup-ykkösen mielestä Suomi on yhä alisuorittaja
Jos ympäröivä maailma yllättää, kirjan julkaisemisen ajoitus voi mennä joskus kiusallisesti pieleen.
Vähältä piti, ettei Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin tuoreelle teokselle Onnellisten tasavalta (Docendo) käynyt juuri näin.
Rehn kertoo kirjansa käsikirjoituksen valmistuneen pari päivää ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Kirjan painamista siirrettiin ja Rehn teki tekstiin päivityksiä. Niitä näkyykin siellä täällä, mutta Suomen pitkään linjaan keskittyvän kirjan analyysia ja johtopäätöksiä ei tarvinnut isommin muuttaa.
Kirjansa nimen Rehn kertoo viittavan siihen, että suomalaisille tehdyissä kyselyissä mitatun onnellisuuden ja tilastojen kertoman todellisuuden välillä näyttää olevan ristiriitaa.
– Olemmeko maailman onnellisin kansa, kun ei ole paremmasta väliä? Elämmekö illuusioiden vallassa – vai olemmeko vain kovin vähään tyytyväisiä, panemme aina vain leipään puolet petäjäistä? Rehn kysyy.
Rehn muistuttaa, että Suomen työllisyysaste on alhaisempi kuin Saksassa, Tanskassa tai Ruotsissa. Työmarkkinatkin ovat sekaisin parin vuoden välein, vaikka ”sopimusyhteiskunnassa” pitäisi kyetä neuvotteluteitse päättämään palkoista ja työehdoista. Sote-uudistuksestakin piti vääntää todella pitkään.
– Tasavallan uudistaminen edellyttää myös perustuslain tasapainoisempaa tulkintaa oikeuksien ja velvollisuuksien välillä. Ei voi olla niin, että perustuslailla kahlitaan yhteiskunnalliset uudistukset niin, että julkinen talous ei kohta pysty kannattelemaan paikalleen jämähtänyttä hyvinvointivaltiota, Rehn kirjoittaa.
Rehnin mukaan Suomen päätöksenteon perustassa on ilmeisiä valuvikoja. Puoluekentän pirstaloituminen on heikentänyt kansanvaltaista poliittista ohjausta, eikä valtioneuvoston heikko koordinaatio anna pääministerille riittäviä välineitä strategiseen johtamiseen.
Tästä seuraa Rehnin mukaan, että hallituksen toimeenpanovalta on tarpeettoman heikko suhteessa maatamme kohtaaviin isoihin haasteisiin. Seuraavan kerran perustuslakia uudistettaessa pitäisikin Rehnin mielestä yrittää poistaa toimintakykyisen hallituksen esteitä.
– Muutoin juututaan iänikuiseen näivettymistautiimme, josta tulevien sukupolvien suomalaiset eivät tule meitä kiittämään, hän varoittaa.
Politiikkaa Rehn teki itse viimeksi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen elinkeinoministerinä ennen siirtymistään Suomen Pankkiin. Keskeinen osa työsarkaa oli kiistelty kiky-sopimus, josta Rehn on edelleen ylpeä.
– Kun kaiken maailman kikyn rouhijat oikein vänkyttävät, mietin niitä suomalaisia, jotka ovat sen ansiosta työllistyneet ja parantaneet toimeentuloaan ja päässeet siten rakentamaan yhteiskuntaa – kannan kyllä vastuuni kaikkien niiden päätösten osalta, joita olen ollut tekemässä, mutta kikyä en oikein osaa vieläkään katua, Rehn kirjoittaa.
Kitkerää kritiikkiä kikystä hän jakaa yrittäjien etujärjestölle. Rehnin mukaan Suomen Yrittäjät torjui paikallisen sopimisen merkittävän edistämisen, kun se ei kelpuuttanut järjestäytymättömien yritysten paikallista sopimista luottamusmiehen kautta.
– Mitenkähän pitkällä kehityksessä nyt olisimme paikallisen sopimisen suhteen, jos tuolloin olisi valittu toisin? Se maalipaikka jäi yrittäjiltä käyttämättä hyväksi, Rehn valittelee.
Fennovoiman ydinvoimahankkeen taivalta Rehn pitää varsinaisena kokoelmana onnettomia ratkaisuja, meillä ja muualla.
Rehn huomauttaa joutuneensa elinkeinoministerinä setvimään muiden aiemmin kattamaa pöytää. Hän oli itse alun perin kannattanut uuden toimiluvan myöntämistä Fortumille ja uuden ydinvoimalan rakentamista sen Loviisan voimaloiden yhteyteen, jossa oli osaamista, kokemusta ja vahva kotimainen valtiollinen ankkuriomistaja.
Rehn huomauttaa, että kun silloiset hallituspuolueiden puheenjohtajat Juha Sipilä, Timo Soini ja Alexander Stubb olivat Fennovoiman takana, hänen oli ministerinä toimittava hallituksen ja eduskunnan periaatepäätöksessään ilmaiseman tahdon mukaisesti.
Rehn huomauttaa kuitenkin, että hanketta pidettiin hyödyllisenä Suomen energiahuollon kannalta. Sähkön jopa 30 prosentin tuontiriippuvuus ei ole tervettä.
– Ydinvoima on päästötöntä energiaa ja Suomelle tärkeä pitkän siirtymäkauden energialähde niin pitkään, kunnes pääsemme kokonaan uusiutuvan energian varaan.
Rehnin mukaan energiatalouteen on maailman sivu kuulunut myös politiikkaa, ja yhteiskunnan kokonaisedun punnitsemiseen kuuluu myös hankkeen turvallisuuspoliittinen arviointi.
– Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäys on muuttanut perusteellisesti Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön. Elinkeinoministeri Mika Lintilä totesikin aivan oikein, ettei aio esitellä hanketta valtioneuvostolle hyväksyttäväksi.
Rehnin kirja on sekoitus muistelmia, sukuhistoriaa, historiallisia esseitä ja yhteiskunnallista pamflettia – jalkapalloakaan tietenkään unohtamatta. Itse hän luonnehtii sitä esseekokoelmaksi, varsinaisten muistelmien aika on kuulemma vasta sitten, kun työura on ohi.
Kirjan kiinnostavuutta lisää se, että Rehn on presidenttipelin gallup-ykkönen ja siten tällä tietoa potentiaalisesti vahvin nimi presidentti Sauli Niinistön seuraajaksi.
Rehn on tähän mennessä myöntänyt – joskin hieman epäsuorasti – ehdokkuuden olevan harkinnassa. Kirjan ja sen sisällön perusteella saattaa olla melko vakavassakin.
Olli Rehn: Onnellisten tasavalta (Docendo), 384 sivua.
