OAJ:n Luukkainen: Suomalaiset omaksuneet digikouluajattelun liian hitaasti
Koulun kustannusarvioksi hyväksytty noin 20 miljoonaa euroa. Tarjouskilpailu valmis käynnistettäväksi. Ratkaistavana on enää kysymys siitä, mitä ja mihin oikein rakennetaan ja ketä varten.
Jos DigiSuomi2017-hankkeen koordinaattori Lauri Ojala saisi päättää Kiiminkiin kaavaillun uuden lukion rakentamisesta, niin ensimmäisenä ei mietittäisi seinien muotoja, arkkitehtuurisia kokonaisuuksia tai mitään muitakaan perinteiseen koulurakennukseen sisältyviä juttuja.
Ojalan edustaman ajattelutavan mukaan tulevaisuuden koulu on kaikkea muuta kuin pelkkä rakennus.
– Se on osa digitaalista palveluekosysteemiä, jonka suunnittelu lähtee oppimisen ja oppilaiden tarpeista. Kannattaa muistaa, että jokainen seinään sijoitettu euro vähentää oppimiseen tarjolla olevia määrärahoja, hän alleviivaa.
Perinteisiä luokkahuoneitakin edelleen tarvitaan, mutta niiden keskeisiä ominaispiirteitä ovat muunneltavuus ja monikäyttöisyys.
Tulevaisuuden koulut ovat Ojalan mukaan elinikäistä oppimista tukevien palvelujen tuottamisalustoja. Tämä on tärkeää erityisesti maaseudun elinvoiman turvaamiseksi.
– Tulevaisuuden kouluympäristö on kampusmainen eri ikäisten kansalaisten kohtaamispaikka, joka on auki 24/7. Siellä voi toimia päiväkoti, kirjasto, eri kouluasteita, kansalaisopisto, terveydenhuoltopalveluita ja poliisin tai vaikkapa Puolustusvoimien toimipiste. Kaikissa palveluissa hyödynnetään digitaalisuuden tuomat mahdollisuudet.
Maaseutumaisessa oppimisympäristössä sijaitsevien koulujen säilyttäminen olisi Ojalan mielestä tärkeää nimenomaan kulttuurin säilymisen kannalta.
– Jos kouluverkon supistumisen takia oppilaaat joudutaan viemään aikaisin kaupunkiympäristöön, niin heistä tulee nopeasti kaupunkikulttuurin kasvatteja.
Parhaimmillaan koulunkäynti voisikin Ojalan mukaan olla silloin, kun esimerkiksi perinteiset maaseutu- ja kaupunkikulttuurit pystyvät toimimaan hyvässä yhteistyössä toisiaan tukien.
– Jos ajatellaan maaseudun tarjoamia mahdollisuuksia, niin oppilaat voidaan luokkahuoneen sijasta viedä vaikka maatilalle. Siellä he näkevät konkreettisesti, mistä ruoka tulee, koordinaattori visioi.
Koulu on suomalaisille niin pyhä ja perinteinen instituutio, että jo pelkkä ajatus muutoksen tarpeesta ottaa oman aikansa.
Lauri Ojala ottaa esimerkin Kiimingin koulun tilaajan eli Oulun kaupungin asettamista tavoitteista.
Ensimmäisellä rivillä lukee, kuinka tilaajan keskeinen tavoite on alueen identiteettiä vahvistava rakennus ja sen arkkitehtoninen ilme. Digikoordinaattorin mielestä peruslähtökohdan painottuminen rakennuksiin ei ainakaan jouduta ajattelutavan muutosta.
– Tilaajan keskeinen vaatimus on, että maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö säilytetään. Jos ja kun tämä tarkoittaa rakentamiseen liittyvää kulttuuriympäristöä, niin Kiimingin tyyppisestä maaseutuympäristöstä tulee hyvin pian museoalue, Ojala ennustaa.
Olemme Suomessa edelleen liian hitaita omaksumaan digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöönottoa.
Olli Luukkainen
Mikään julkinen salaisuus ei ole sekään, että perinteinen luokkahuonekeskeinen ajattelutapa vaikuttaa negatiivisesti myös koulujen digitalisoitumiseen.
Asiaan on kiinnittänyt julkisuudessa huomiota myös Opettajien Ammattijärjestön (OAJ) ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön (Juko) puheenjohtaja Olli Luukkainen.
Luukkaisen mielestä digitalisaatiota hyödyntävä opetus ei ole edennyt samaan toivottuun tahtiin teknisen kehityksen kanssa.
– Sellainen kuva minulla on, että olemme Suomessa edelleen liian hitaita omaksumaan digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöönottoa, hän harmittelee.
Digiajattelun pitäisi Luukkaisen mukaan olla aina keskeinen osa koulun käyttäjälähtöistä suunnittelua.
– Nykyaikaisissa autoissa on satoja antureita, jotka kertovat kuljettajalle reaaliajassa, mitä ajoneuvossa ja ympäristössä tapahtuu. Miksi kouluissa ei ole mitään vastaavaa, hän ihmettelee.
Uusien koulujen teknisen varustelutason täytyy Luukkaisen mukaan jatkossa seurata alan tuoreimpia virtauksia.
– Välineistö on olennaisin asia. Paljon tärkeämpi kuin esimerkiksi luokkahuoneet. Toki se asettaa opettajille haasteita, mutta ajanmukaisen välineistön avulla myös opettajien on helpompi luoda uudenlaisia oppimisympäristöjä, Luukkainen arvioi.
Opettajajärjestön nokkamies haluaa nostaa esiin myös aina ajankohtaiset tila- ja turvallisuuskysymykset.
– Automaattinen olosuhdevalvonta ja älyverkot mahdollistavat turvallisten ympäristöjen rakentamisen. Raja-arvojen hälyttäessä voidaan ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin.
– Ajattelulle sopiva hapekas hengitysilma tai lämpötila säätyvät nykytekniikalla ryhmäkoon mukaan, Luukkainen visioi.
Yksi tärkeimmistä uudistuksista tulee olemaan EU:n uusi tietosuoja-asetus (GDPR), jota alettiin soveltaa käytäntöön jo 25. toukokuuta alkaen.
Vaikka dataa tallentuu tulevaisuuden koulumaailmassa entistä enemmän, ei tietoturvallisuudesta ole Luukkaisen mielestä varaa tinkiä piiruakaan.
– Asetus tuo rekisterinpitäjille ja henkilötietojen käsittelijöille paljon uusia vastuita ja velvoitteita. Yhtään koulua ei jatkossa rakenneta ilman että nämä vaatimukset otetaan huomioon.