Norja ja Ruotsi elättävät pohjoisen rajakyliä

Inarin Näätämössä asuu vain muutama kymmenen ihmistä, mutta siellä on kaksi markettia, pari muuta liikettä, motelli, fysioterapeutti ja päiväkoti.

Lauantai-iltapäivänä kylällä kuulee rauhallista puheensorinaa. Kieli on norja. Isot autot seisovat parkissa marketin pihalla, kuskit istuvat kahvilla terassilla. Todennäköisesti he ovat tulleet 50 kilometrin matkan Norjan Kirkkoniemestä.

K-kauppias Juha-Matti Lias tuli tänne yrittäjäksi kaksi vuotta sitten. Eksotiikka houkutti, samoin menestyksen mahdollisuus.

– Rikas naapuri on elinehto. Omalla väestöpohjalla täällä ei olisi mitään, Lias sanoo.

Heti naapurissa on toinen marketti, jota kauppias Juha Kekäle pitää veljensä kanssa jo kolmannessa polvessa.

– Meille täällä asuville metsä ja luonto ovat tärkeitä, Kekäle sanoo.

Asiakkaille tärkeitä ovat Norjaan verrattuna edulliset hinnat. NordMarketissa myydään kaikkea karkista kiukaisiin. Noin 90 prosenttia asiakkaista on norjalaisia.

Kahvitilan liitutaululle on joku sentään kirjoittanut suomeksi terveiset Kotkasta – luultavasti matkallaan Norjaan.

Kun ottaa pohjoisimman Lapin kartan ja kuljettaa katsetta Suomen rajoja pitkin, törmää muutamaan sellaiseen kylään, joista tie jatkuu rajan toiselle puolelle. Ne näyttävät olevan kuntakeskuksesta ja kaikesta muustakin syrjässä.

Mutta jos jalkautuu raitille, huomaa, että Näätämö, Utsjoen Nuorgam ja Karigasniemi sekä Enontekiön Kilpisjärvi ja Kaaresuvanto ovat lappilaisittain aika eloisia paikkoja. Siitä on kiittäminen Norjaa ja Ruotsia.

Ely-keskuksella ei ole koottua tietoa rajakylien elinkeinoista tai rajan merkityksestä Lapin kunnille.

Lapin yrittäjien puheenjohtaja Markku Mäkitalo kuitenkin sanoo merkityksen olevan suuri ja ulottuvan syvälle kuntiin. Muualla Lapissa pääelinkeino on matkailu, rajalla kauppa ja palvelut.

Esimerkiksi Muonionjoen vastarannalla Ruotsissa on Karesuando, jossa suomalaiset käyvät uimahallissa ja kaupassa. Jotkut menevät sinne töihin.

– Naimisiinkin on menty, Enontekiön kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen kertoo.

Hän sanoo, että ilman siltaa ja Karesuandoa Kaaresuvanto olisi todennäköisesti vain muutaman talon kylä.

Näätämö ei kukoistaisi ilman Norjaa ja Kirkkoniemeä. Näätämö puolestaan puhaltaa elämää läheiseen Sevettijärven kylään, joka on kolttasaamelaisen kulttuurin keskus. Sen tulevaisuus koltankielisine opetuksineen voisi olla synkkä ilman Näätämöä.

Sevettijärvellä on jo hankalaa. Postipalvelut lakkasivat kylältä viime vuonna, kun niistä vastannut baari lopetti toimintansa. Mahdollisuudeksi jäi asiamiespostin järjestäminen Näätämöön. Kauppiaat sanovat, ettei marketeilla ole moiseen resursseja.

Nyt kyläläiset hakevat postipakettinsa Inarin kylältä yli sadan kilometrin takaa.

Autonhuoltomatka kuitenkin lyheni juuri sadoilla kilometreillä, kun Näätämön Rakennuspuu perusti autokorjaamon. Se on vielä kirurgisen puhdas.

– Tämä oli yksi monista asioista, joka täältä puuttui, sanoo korjaamon työnjohtaja Tomi Talvitie.

Näätämö ei ole vielä valmis.